Olen tässä nyt jonkin aikaa pohtinut melko syvällisiä asioita. Enkä nyt puhu meriveden korkeudesta. Syvälliset aatokset veivät minut tietokoneelleni. Netin keskustelupalstojen surkeuden ja omahyväisyyteni johdosta päädyin lukemaan omia tekstejäni. Siis nyt puhutaan niistä vanhoista, mistä kaikki tämä sekoilu ja turhat haaveilut sai alkunsa. Ymmärsin jälleen, että minähän olen nero! Eikä kenenkään muun tarvi sitä minulle kertoa.
Eksyin myös pitkästä aikaa lukemaan vanhojen luokkakavereiden blogeja. Olin erittäin otettu kun nimeni vilahti yhdessä. Olen siis jäänyt edes jonkun mieleen. Hyvässä tai pahassa, ei sen väliä kunhan nimi kirjoitetaan oikein. Ainakin entisen ATK-tukihenkilöni Idan viimeisin blogi oli mielestäni erittäin hyvä. Vaikkakin hieman kliseinen otsikko, mutta kun ajattelen sitä hieman ujon oloista ja hippimäistä tyttöä joka sattumalta viereeni istui ensimmäisenä koulupäivänä. Niin on se Kaisa aika hienosti saanut sinut pois mukavuus alueelta. Toki kaikki on tietenkin itsestä kiinni loppujen lopuksi. Sikäli näillä kommenteilla nyt mitään merkitystä ole, mutta aattelimpa vaan. Kun tämä nyt kerran on blogi niin kirjoitellaan tänne hieman mitä blogissa kuuluisi olla, eli tyhjänpäiväisen jätkän tyhjäpäisiä ajatuksia.
Väitin joskus, että Silta tv-sarjan toinen kausi ei voi millään olla niin hyvä kuin ensimmäinen. Ja olin karkeasti väärässä. Toisessa kaudessa oli toki omat hieman vaisut hetkensä joita ei ensimmäisellä kaudella ollut. Mutta loppuratkaisu joka kieputti tämän trilleri tangon polvilleen lattialle ruusu suussaan, sai minut odottamaan kolmatta kautta ehkä jopa enemmän kuin aikanaan toista kautta. En sano sarjasta mitään enempää etten paljasta juonta jollekkin onnettomalle joka tämän kauneuden on missannut. On saanut kulkea kyllä aika isot laput silmillä ettei ole nähnyt tätä parasta asiaa jossa Ruotsalaiset ovat ikinä olleet mukana. Amerikassa on oma versio tästä sarjasta. Näin hetken ensimmäisen kauden jaksoa ja ei voi kuin ihmetellä miten ne tyhmät Jenkit voi pilata tämänkin?
Californication edustaa sitten toisenlaista sarjaa. Tässä genressä toki tyhmillä Jenkeillä on homma hallinnassa. Draama komedia eli kuten Amerikassa sanotaan dramedy. Toisinaan saa nauraa aivan polvillaan ja välillä tekisi mieli tukehduttaa itsensä sohvatyynyyn päähahmon uidessa todella syvissä vesissä. Tässä on siis kaikkea mikä toimii Pasille. Innostuin sarjasta siinä määrin, että katsoin kaikki kuusi tuotantokautta melko lyhyessä ajassa ja jään malttamattomana odottamaan seitsemännen alkua. Sarjassa päätähtenä seikkailee Hank, lievästi päihdeongelmainen kirjailija(mikä sinällään ei ole kauhean omaperäinen idea) joka on eronnut lapsensa äidistä ja tämän johdosta harrastaa erittäin paljon irtosuhteita ja muuta paheksuttavaa toimintaa. Kaiken sekoilun lomassa Hank yrittää hoitaa isän velvollisuuksia ja vongata elämänsä rakkautta takaisin. Lisäksi seikat jotka minulla vankisti käsitystäni sarjan erinomaisuudesta ovat seuraavat: Hank ajaa Porsche 911 avoa, sarjassa seikkailee hahmo joka kantaa usein Mötley Cruen t-paitaa ja miltei joka jaksossa näkyy tissit. No hei, älkää tuomitko! Mies se on herrasmieskin.
