keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Työelämän valttikortit taskussa

Noin nelisen kuukautta sitten naputtelin ontuvalla äidinkielen taidollani kurssihakemuksen työvoimatoimiston sivuilta. Ilmeisesti jonkin datayhteyshäiriön johdosta minut pyydettiin haastatteluun, jonne laahustin flunssan kourissa. Ujosta ulosannistani huolimatta, sekä todennäköisen hakemusten sekoittumisen ansiosta minut valittiin kurssille. 

Tässä kohtaa ilmeisen tärkeä seikka on kertoa minkä sortin kurssista on kyse. Eli vastoin vanhempien valtiomiesten kehotuksia, olin edelleen sitä mieltä, että ainaisesta kaistaviivojen kaipuusta kärsivänä kuljetusala olisi minun juttuni. Ja siellä työllistymiseen tarvittaisiin näinä ylikoulutuksen ja alipalkkauksen aikoina kaiken maailman ammattipätevyydet ja kortit. Kyseinen kurssi ei ainoastaan tarjoaisi pätevyyksiä, vaan saisin korotettua korttiluokkaani A,B,C kortista aina A,BE,CE-luokkaan asti. Eli selvennyksenä teille, jotka sanotte kaikkia paripyörillä olevia ajoneuvoja rekoiksi. Kurssin jälkeen voisin kuljettaa käytännössä kaikkia liikennelaillisia ajoneuvoja sekä ajoneuvoyhdistelmiä lukuunottamatta linja-autoja.

Ensimmäisenä päivänä huomioin ryhmästä ainakin sen, että olisin porukasta kenties se tyttömäisin hahmo. Se sinällään ei vie miehuusarvoani alemmas, sillä olenhan jo avoimesti kertonut pelaavani salibandyä. Ensimmäiset viikot olivat melko teoria painotteisia, mutta hyvin värikkäästä ja ammattikoulun opetussuunnitelmasta poikkeavan opetuksen ansiosta päivät kuluivat nopeasti ja asiat jäivät hyvin mieleen. Joka myöhemmin ilmeni melko hyvin menneinä kokeina.

Kun vihdoin pääsimme auton rattiin, alkoi päivämäärät vaihtua kalenterissa melkoisella vauhdilla. Ajo-opetus oli opettajasta riippumatta todella ammattitaitoista ja autossa vallitsi rento tunnelma. Itse sisäistin peruutuksen kikat suht nopeasti, joten ei tarvinnut ottaa turhia paineita käsittelykokeessa. Sellainen perus ajatus risteyksissä ja ahtaissa paikoissa tuntui myös olevan jollain tasolla hallinnassa melko aikaisessa vaiheessa. Vaikka isoja liikkuvia objekteja nuo rekat onkin, niin ei sellaisen ajaminen mitään rakettitiedettä ole. Rauhallisen miehen hommia ja kun kuuntelee hieman mitä se vieressä istuva kouluttaja neuvoo, niin kyllähän sitä näinkin yksinkertainen mies oppii. Ja oppimista tuo ajaminen on koko ajan, kortin saamisen jälkeenkin. Itse koen, että ei tuolla liikenteessä ole yhtään valmista kuljettajaa, aina oppii uusia keinoja liikennöidä turvallisemmin ja taloudellisemmin. 

Äskeisen perusteella minusta olisi näköjään kuoriutumassa jonkinlainen Ensio Itkosen renkaanjälkien seuraaja. Ei sentään. Nyt kuitenkin on siis sellainen vahinko Matrixissa päässyt käymään, että olen läpäissyt kaikki kokeet. Lompakossa komeilee trukki-,ensiapu-,työturva-ja ADR-kortti. Lisäksi hygieeniapassi sekä se kaikkein tärkein. A,BE,CE-luokan ajokortti. Eli kaikki kokeilun haluiset kuljetusyrittäjät, ottakaa yhteyttä. Tässä voi olla alku kaikkien aikojen rakkaustarinalle.

Iso tassu kaikille kurssitovereille, kouluttajille ja Työtehoseuralle. En lähde nimiä tuomaan julki, koska luotan siihen, että ne ketkä on kehut ansainnut, on ne myös allekirjoittaneelta saaneet henkilökohtaisesti.