sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Kevään kertausharjoitus

Kevät ollut taas mukamas kauhean kiireistä aikaa, joten tuon kaiken jänskän julki tuominen tässä kyseisessä formaatissa on jäänyt touteuttamatta. Ja täten trillerimäisen elämäni moni mutkaiset vaiheet ovat jääneet massiiviselta lukija kunnalta vain arvailujen varaa. Mutta, ei hätää! Sillä nyt on aika siirtää hieman verhoa, ja tuoda julki ainakin osa siitä mitä tässä on tullut kikkailtua. Samalla myös totuttelen tähän näppäimistöön, jos sitä innostuisi taas kirjoittelemaan hieman enempi vähempi tosissaan jatkossa.


Elikkä sain istuttua loppuun puolen vuoden juoksu kieltoni, jonka kansainvälinen polvientuki järjestö eli IKÄ (International Knee Ässöciation) langetti minulle syksyllä. Olin oikestaaan noin vuoden verran harrastamatta mitään säännöllistä liikuntaa, koska polvet alkoivat osoittaa hieman antautumisen merkkejä. No tälläiselle vankan kestävyysurheilija taustan omaavalle se ei vielä merkinnyt kunnon täydellistä romahdusta, mutta ei kaukanakaan oltu. Aloitin hiljalleen valmistautumisen Vantaan Extreme runiin, joka osuikin sopivasti samalle viikonlopulle, jolloin täyttäisin 31 vuotta. Mikäs sen hienonpi tapa juhlistaa ikääntymistä, kuin koetella kropan rajoja. 

Valmistautuminen meni melko kivuttomasti, muutamia pieniä särkyjä lukuunottamatta. Oikeastaan juokseminen oli pitkästä aikaa hauskaa, osin myös uusien innovaatioiden ansiosta. Ensimmäinen oli purukumi, jota juostessa jäytämällä sain estettyä kurkun kuivumisen. Ja toinen uusi ja nerokas oivallus oli kuulokkeiden hankinta. Nythän tuolla näkee miltei kaikilla napit tai laput korvilla lenkkeillessä, mutta kenties minut jatkossa muistetaan miehenä, joka toi kuulokkeet Tonttilaan. Noin 10 lenkin ja muutamien salibandy höntsä vuorojen jälkeen olin jonkilaisessa tikissä. Aikaisempien vuosien sairastelua ei tänä keväänä tullut, joten lähdin poikkeuksellisen itsevarmana kohden Vantaata.

Hieman tunnelmia ennen lähtöä:








Tuo melko tyttömäinen nuttura aukesi noin sadan metrin jälkeen, joten loput 15,9 km sain purkan lisäksi maistella vantaanjoessa aromisoituneita hiuksiani. 
Ensimmäinen kierros mentiin neljän miehen komeana ryhmänä ja toiselle kierrokselle lähdin Tepon kanssa kahden. Vauhti oli leppoisa ja jaksoimme tyylikkäästi hölkötellä 16 kilometriä kaikkine hauskoine esteineen. Tässä kohtaa kuvista ja jatkuvasta hamppi veljen kuskailusta iso kiitos systerille! 







Onhan tässä toki käyty keikoilla ja takana onkin varsin spektaakkeli maisia elävän musiikin iltamia. Band Of Vipers laittoi Chicagon ja puoli Orimattilaa polvilleen. Luxury Toys villitsi Tirrassa ihan tuossa viikko sitten. Yksi huikeimpia kiekkoja oli WÖYH! Möysässä oli sen sortin progeilut, että ne ei heti unohdu. Martti Servo tanssitti myös kauluspaidan kosteaksi ja tulihan sitä laivallakin käytyä. Eilen oltiin Kouvolassa, Vaakuna piknik taisi olla tapahtuman nimi. Kotiteollisuus ja Haloo Helsinki vei päähuomion, vaikka ei muu esiintyjä katras heikkoa ollut. Ja kotiin tuliaisina oli muutakin kuin krapula..


Band Of Vipers Orimattilan Arvidissa
Luxury Toys Tirrassa

WÖYH Möysässä





Kolmen kopla, jossain päin
Itämerta
Kuvan mies ei ole se tuliainen






















No niin, eihän se nyt sen valtaisan odotuksen arvoista ollut, taaskaan. Vielä loppuun sananen tulevasta.
Juhannus menee varmaankin melko rauhallisesti, mutta 24.6 tärähtää. Meinaan suuntana Seinäjoki ja Provinssi 2015! Neljä päivää ihmisten juhlaa ja neljä keikkaa Stam1naa. Joten onneksi on tullut hieman huolehdittua kunnosta, siellä se on koetuksella. Eilen Kotiteollisuuden keikan ensimmäinen kappale saa luvan päättää tämän itsekeskeisyyden julistuksen. Otos on muuten kelpo laatuinen jostain muutaman kuukauden takaa, ja tällä kertaa Jouni laulelee sanat melko hyvin kohdilleen.