Vähän vanhaa, vähän tulevaa

Tässä on hammaslääkärissä juoksujen ohessa harrastettu pitkän tovin jälkeen motorsporttia. Lauantaina suuntasin Kinnunen Racingin matkassa Jämsään, jossa oli cross country kilpailut. Eli ajetaan kaksi tuntia epämääräistä reittiä ja katsotaan kukaan jaksoi parhaiten. Itse olin yhdistetty huolto-,kamera-,hengenluoja- ja kisamakkaroiden maistelijamies. Eli olin siis varsin merkittävässä roolissa, jotta teamin ykköspyssy saa itsestään ja pyörästään kaiken irti.

Johannes ei ainakaan vielä aivan elätä itseään ajamalla, joten tämän kesän harjoitus määriä on voimakkaasti vähentänyt hänen koulun käyntinsä. Jonka hän onneksi saikin tuossa kesällä kunniakkaasti päätökseen, josta vielä iso hansikas täältä suunnalta. Eli ensi kesänä sitten on mies iskussa. 
Mutta mennään nyt tähän kilpailuun lyhyesti. Tavoitteita ei juurikaan ollut, joten lähdimme taktiikalla, ehjänä maaliin. Pitkään hiottu taktiikkamme toimi ja vaikka itse sanonkin, niin kyllä meillä Pekan kanssa oli kisan ripein ja osaavin varikko tiimi. Yhdellä pysähdyksellä mentiin ja naapuri pilttuissa vain ihmettelivät saumatonta yhteistyötämme. Kilpailuun starttasi noin 90 kuljettajaa ja takarivistä lähtenyt kuljettajamme suoriutui melko sekavan lähdön jälkeen ensimmäisistä mutkista noin letkan puoli välissä. Reilun tunnin ajon jälkeen viitoimme Johanneksen tankille ja samalla hieman mehua kehoon. Ja ei muuta kun baanalle. Sijoitus oli tässä kohtaa jossain 35 huitteilla. Maalissa sankarimme oli 29, joka oli hyvä huomioiden treenien vähyyden.  

Maalissa

Suomen kovin crossikoira Kusti otti Johanneksen kilpailun sijoituksen tyynenä vastaan

Kilpailun jälkeen laitoimme ripeästi kamat kasaan ja vauhdilla kohti Lahtea. Olin saanut kutsun suurille synttäreille, jossa olisi peräti kuusi kappaletta juhlittuja sankareita. Yksi näistä olisi juuri maaliin päässyt Johannes. Tosin itse en ollut asiasta tuossa kohtaa vielä lainkaan tietoinen..

Kotona suoritin nopean kehon puhdistuksen ja hammaspyykin. Sitten saikin Hiace hieman kenkää ja yllytin sen lähes poimunopeuteen. Epävirallinen maailman ennätys välillä Lahti-Artjärvi näki päivän valon tuona pimenevänä iltana, kun kuolemaa sekä Suomen lakeja halveksien kiidin kirjaimellisesti kohden auringonlaskua. Juhlat oli erittäin hienot ja suorastaan kadehdittavaa yhteisöllisyyttä henkivät. Ei meil Lahes tommoist ikin oo. Porukkaa oli kuin pelsun pelissä, mutta ilman tappeluita. Kuten sanottua, aivan outoa lahtelaiselle. Muutamat yhteispelit saivat porukan irtautumaan tuoleistaan, myös minut. Vaikka mieluusti olisin jatkanut nälkäisenä pizzan pureskelua, mutta enhän toki kehdannut ryhtyä mölliksi. Ja hyvä, että en ryhtynyt. Hauskaa oli, ihan noin selvinpäinkin.


Sunnuntaina palasin jälleen Artjärvelle. Kuljetin Johannekselle hänen uusimman hankintansa, eli talven spoori ajoihin suunnitellun Yamahan piikin. Oli suorastaan kotoisa tunne kurvailla Hiacella, tiedostaen että taustapeilissä näkyy Yamaha. Lupasin mennä samalla hieman auttelemaan sänkicrossi radan teossa ja mahdollisesti voisin itse ottaa pikku maistiaiset Yamahasta. 

Like good old times

Huomaa hieman homo eroottisen väriset ratamerkit

Olihan se pitkästä aikaa mukavaa istua Yamahan puikkoihin. Ja yllättävän ripeä pyörä on piikki. Sitä saa vaan vaihteita nakella koko ajan, nelarilla tottu laiskaksi. Pakko laittaa vielä Anna-Liisan pyynnöstä crossi selfie.

Ensi viikonloppuna ei harrasteta motorsporttia vaikka kilometrejä tuleekin paljon. Nimittäin lähden Band Of Vipersin matkaan ja tällä kertaa on vuorossa Kajaani ja Oulu. Ja kaikki ketkä siellä päin vaikuttaa, niin ei muuta kun väijymään vielä kun bändiä näkee hieman pienemmissä mestoissa muutaman euron lipun hinnalla. Voi meinaan olla, että jo ensi kesänä käy Chevy vanin lisäksi myös Suomi pieneksi.

Mutta siis perjantaina Kajaani, Rockhouse kulma ja lauantaina Oulu, Nuclear Nightclub. Tule ja näe bändi, jota media hehkuttaa tulevaisuudessa. Koe tulevaisuus, koe Band Of Vipers. 
ps. Ja mulle ei ees makseta tosta.