Kuolleita kaloja sekä elävää musiikkia

Oikein säihkähdin kun sain selville äskettäin, että minkä tason herrasmiehet tätä blogia on lukeneet ja jakaneet sosiaalisessa mediassa. Hieman hämmentävää ja hävettävää kun tuo oikeinkirjoitus ei oikein ole hallussa. Mutta näillä mennään, amatööri on aina amatööri.

Tämän kaiken valtaisan suosion keskellä on ollut aikaa käydä mm. pilkillä. Kaksi sukupolvea Järviöitä ja pilkkikamat autoon, eikä muuta kuin järvelle. Entiset eräjormat lähti kyllä tällä kertaa hieman soitellen sotaan. Heti kun Messilänrannan aallonmurtaja oli ohitettu, iski totuus kirjaimellisesti vasten kasvoja. Tuuli oli sitä luokkaa, että ei meinannut pysyä edes reikä paikoillaan. Nöyrinä palattiin lähemmäs rantaa tuulelta suojaan pilkkimään. Ei tässä välttämättä ihan Erä lehdessä jatkossakaan poseerata, mutta kyllä sen verran kalaa saatiin, että kädet piti pestä kotona. 

Tässä on ehditty kirjoitella työsopimuksiakin ja seuraavan parin kuukauden ajan aherran iltavuoroa. Tehtävä on sen verran salainen, että siitä en voi sopimus syistä johtuen puhua lainkaan. 

Mutta mennään oikeaan asiaan, eli musiikin kiehtovaan maailmaan. Perjantai oli hieman kiireinen, mutta onnistunut. Pääsin töistä lähtemään puoli yhdeksältä. Tempaisin pukkarissa miltei suoraan juoksusta kauluspaidan ja farkut päälle, samalla kirmaten autolle. Yllytin Hiacen poimunopeuteen ja olin ennätys ajassa Möysässä. Syy kiireeseen oli jälleen looginen, eli Stam1na. Hyvin ehdin sisälle ja sain hankittua vielä oluen hansikkaaseen ennen keikan alkua. Törmäsin samalla myös Ledeen, eli Requiem-x yhtyeen laulajana sekä yleis huippu heppuna tunnettuun herrasmieheen. Lyöttäydyin keneltäkään kysymättä Leden ja hänen kaverinsa seuraan. 

Stam1naa on tullut hehkutettua muutaman kerran aikaisemminkin, mutta eihän Lemin propelli tukkia voi ikinä liikaa hehkuttaa. Mössö paikkana oli aika mielenkiintoinen valinta bändille, joka esiintyi edellisenä viikonloppuna Oulun jäähallissa. Mutta kun tuollainen työmaakoppi lyödään täyteen oikea mielisiä ihmisiä, Stam1na laittaa tukat pyörimään ja muutama olut on tehnyt kauppansa, niin ollaan aivan siinä ytimessä minkä takia live keikoilla kannattaa käydä. Tunnelma oli enemmän kuin tiivis, mutta se oli sitä vain ja ainoastaan hyvässä mielessä. Yhtye saa mystisellä tavalla kaikki miksauspöydän viereiset jörö Petteritkin laulamaan mukana ja heiluttamaan nyrkkiä. Ja mikä hienointa, ilman erillistä kehotusta. On se vaan kova! Kovinta elävänä täällä pimeässä pohjoisessa. Ja ensi kesän Provinssia odotellessa, siellä tanssataan kaikkina neljänä päivänä lemiläisten pillin mukaan. Tähän tahtiin!!

Keikan jälkeen kuskailin Leden ja hänen kaverinsa koteihinsa. Sitten kotiin ja lievästä tinnityksestä johtuen, hyvin valvotun yön jälkeen aamu kuuteen töihin. Kyllä, teen tässä muutaman viikonlopunkin töitä. Lauantai jatkui töiden jälkeen lepäilyllä ja illalla saunalla. Hieman väsy painoi, mutta en halunnut tylsistyä kotiini. Hauskaahan ei saa kuin pitämällä, joten ei muuta kun Hiaceen ja lisävalot kohti Club Chicagoa. Siellä esiintyi Loanshark sekä Requiem-X. Ekasta bändistä nyt sanon vain sen, että oli pojat Iron Maideninsa kuunnelleet. Hyvää heviä, mutta itse odotin malttamattomana Requiem-X:n keikkaa. Hepuilla on tapahtunut miehistön vaihdoksia ja tämän on nyt kai jonkinlainen uuden alku. 

Nyt ollaan oikealla tiellä! Soitto on tiukkaa ja ehkä itseäni aikaisemmin vaivanneet hieman turhat taiteelliset kikkailut on jätetty pois. Ne on korvattu entistä reippaammalla poljennolla ja suoraviivaisemmalla toimittamisella. Vahva thrash pohja, johon on istutettu sopivasti melodisuutta, jotta kokonaisuus on monipuolinen ja koukuttava. Omat biisit rockaa ja rollaa vallan mainiosti ja coverina tuli ainakin Backyard Babiesin, Minus Celsius. Hieno valinta ja toteutus täysin omiin nimiin. Porukkaa oli todella hyvin paikalla ja he ottivat yhtyeen mahtavasti vastaan. Ei jätkät muuta kuin kohti ääretöntä ja sen yli!

Tutustukaan tuotteeseen:


https://fi-fi.facebook.com/RequiemXband

Keikka loppui puoli kahden huitteilla ja olin kotona kahden aikaan. Kolmen tunnin unet ja töihin. Sunnuntai-ilta meni Johanneksen kanssa katsellessa edellis yön Amerikan Supercross kisa ja suunnitellessa ensi kesän festareita. 
Sain tuosa päivänä eräänä miellyttävän puhelun Max Radicalilta, tunnettu myös Vipers Mattina, eli Band Of Vipersien laulaja/kitarista Matti. Ensi kevään ja kesän keikka systeemejä käytiin hieman läpi. Ja hyvältä näyttää. 

Laittakaa jo nyt ylös, 2.5 Band Of Vipers, Club Chicago. Muita keikka päivämääriä sitten, kun niitä julkaistaan ja uuden levyn tiimoilta uutisointia luvassa myös kevään mittaan. Tätä herkkua siis jossain vaiheessa luvassa kokonainen levyllinen: