Lyriikat asettuvat tietysti tämän kaltaisessa musiikissa tärkeään rooliin. En tiedä tarkalleen kuinka kirjoitustyöt on jaettu, mutta Kaarlen kynä näkyy paljon ja se on erittäin hyvä asia. Yhtään väheksymättä Marko Haavistoa sanoittajana, osoittaahan vaikka Paha Vaanii - kappale Poutahaukoilta sen, että ei se kynä todellakaan tylsä ole. Pieniä otteita muutamista kappaleista, jotka iskostui mieleeni ensi kuuntelu kerroilla.
Huikea, Missä Olet Anniina, tarjoaa perus asetelma naistaan kaipaavasta miehestä:
"Missä viivyt Anniina,
jo avattu on Gampina"
"Missä olet Anniina, yhä suudelmasi vankina
elinkautistani lusin ja tiilenpäitä luen.
Missä olet Anniina, minä olen pian jo valmiina
pitkään puiseen poplariin jonka viimeisenä puen"
Siis pakko tuohon vielä tarttua, pitkä puinen poplari. Voiko hauta-arkkua enää erikoisemmin kuvata?
Kuningatar tarjoaa hieman reippaamman poljennon ja jonkinlaisen seikkailun kuningas alkoholin matkassa.
"Otin kuningatarta kädestä, jotta näkisin,
otin kädestä, mutten koskaan väkisin"
"Karhun talja olalla,
tähtiä colalla,
kaikki hyvällä tolalla"
Illan viimeinen hidas tyyppinen Viikate instrumenttaali Kivi Itkee Vihreää on saanut tälle levylle lyriikat. Ja vetää kauneudessaan hiljaiseksi tälläisen jaarittelijankin.
"Päivä käy hämärään, valoista varjot vain nään
Ole kanssani nyt, kun kivi itkee vihreää"
Itseltäni meni pari tuntia aivan pelkästään levyn lumoissa, eikä loppua näy. Levy on sellaista iskelmä henkisempää, mutta rautalanka osastolle kumartavaa soittoa. Osittain myös reippaammalla poljennolla, mutta ilman mitään junttaavaa komppia. Vaan enempi sellaista ilmavaa ja avaraa soundia. Eli siis totuuksien ja kauneuden äärellä. Jos vähänkään tyyli suunta kiinnostaa, niin käykää tutustumassa tuotteeseen Spotifyssä tai hankkikaa oikea levy.
Ensimmäisenä sinkkuna lohkaistu kappale on nokkelasti nimeltään Ensimmäinen. Ja se lyötyy jo Youtubesta, joten maistelkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti