Perjantaina ponkaistiin pienten ylimääräisten koukkausten kautta tien päälle, tällä kertaa allekirjoittaneen sähläysten takia. Joiden yksityiskohtiin en aio tässä mennä tarkemmin. Päästiin kuitenkin suunnilleen aikataulussa liikkeelle ja se kai on tärkeintä. Samaan aikaan toisaalla, samaan Outokummun ainoaan hotelliin matkalla ollut työkaverimme seurueineen valitsi hieman erilaisen reitin. He matkaisivat Kouvola-Lappeenranta akselin kautta, kun me puolestaan menimme Mikkeli-Varkaus reittiä. Itse vanhana kaistaviivojen kaverina tein nopeat laskelmat ja julistin meidät voittajiksi jo kisan alussa.
Saavuimme Jyrkin kyydittämänä Outokummun Hotelli Malmikumpuun jo ennen neljää, kun viideksi oli sovittu kokoontuminen hotellin terassilla. Eli oli hyvää aikaa tutustua hotellin aulabaarin tuotteisiin ja viedä tavarat huoneeseen. Se kiertotietä käyttänyt autollinen saapui tasan kello 17:00 paikalle, joten eivät hekään myöhästyneet.
Olimme siis Metalliliiton nuorten järjestämällä matkalla Ilosaarirockiin ja ohjelmana perjantaille oli Outokummun kaivoksiin tutustuminen, sauna ja ruokailu hotellin ravintolassa. Kävimme noin tunnin opastetulla matkalla kaivostyöläisen arkeen. Eli olimme heti iltapäivästä kauheassa tunnelissa.
Mielenkiintoisen ja hieman viileän tunnin jälkeen näimme taas päivän valoa. Ruokailun jälkeen meitä vietiin saunaan, mutta jätimme sen väliin. Saunan sijaan lähdimme pussikaljojen kanssa tutustumaan Outokumpuun. Samat kaksi BMW:tä ja muutama mopoauto pitivät huolen siitä, että liikenteen virta oli tasainen keskustassa. Eli pilluralli perinne voi ja elää täällä hyvin. Parturien määrä hämmensi aika tavalla. Noin Tonttilan kokoinen keskus piti sisällään neljä hiuksiin keskittynyttä yritystä. Tapahtumia lähistöllä on tietysti kesä aikaan runsaasti, joista itselleni mielenkiintoisimpana nousi ehdottomasti seuraava.
Harmi kun nuo lypsyjakkaran heiton sm-kisat olivat ehtineet jo mennä. Täytyy laittaa ensi kesälle ylös kalenteriin. Aikamme pyörimme kylällä ja sitten koko joukko suuntasi baariin. Itse istuin puolille öin kuunnellen paikallisten humalaisten herrojen kertomuksia karhunkaatamisesta. Kovasta uhosta huolimatta olen täysin varma, että niin pienet miehet ei varmasti saa karhua kaadettua kuin pullosta. Poistuin hotelliin nukkumaan ja valmistautumaan lauantain rock iloitteluun. Pojat kömpivät jossain kohtaa myös nukkumaan, joten kaikki selvisivät hengissä karhunkaatajien kynsistä.
Lauantai aamu aloitettiin tietysti aamupalalla ja suihkulla. Sitten odoteltiin kellon kiiruhtavan kohtaan 11:00, jotta bussi kyytimme veisi meidät Joensuuhun. Bussi oli ajallaan hotellin pihassa, mutta moottoritilan luukku ylhäällä. Ilmastoinnin hihna oli antautunut, mutta eihän se menoa haittaa. Ei muuta kun matkaan.
No sitä riemua ei kauaa kestänyt, kun eläköitynyt kuljettajamme kaarsi linjurin tien sivuun. Heti aluksi oli selvää, että kuljettajasta ei olisi minkään remontin tekijäksi. Joten vapaaehtoisten huutelu alkoi jo ennen kuin vika oli tiedossa. Remmit oli hyppineet ristiin ja uusia olisi kuulema mukana, jos joku vain suostuisi ne vaihtamaan. Joku kyytiläisistä suostui ja noin puolen tunnin seisoskelun jälkeen olimme taas matkalla.
Vihdoin päästiin festarialueelle ja kuuman matkan johdosta jano oli lähes sietämätön. Ei muuta kun anniskelualueelle, mars! Hieman helpotti ja sitten tutkimaan tarkemmin ohjelmaa. Santa Cruz jäi Ruisrockissa näkemättä ja itse olen yhtyeen nähnyt ainoan kerran useampi vuosi sitten. Eli suuntasin kulkuni kohti keikka paikkaa. Pojat oli kyllä juuri niin tiukassa iskussa kun usealta taholta oli hehkutettukin. Harmi vaan, että heidän biisi materiaali ei vielä ole aivan hittiä hitin perään. Kesken keikkaa meni vielä muutamaksi minuutiksi sähkötkin, mutta se ei tunnelmaa latistanut. Sitten kaksi viimeistä kappaletta sai yleisön miltei sekaisin, heidän hittinsä Aiming High ja We Are The Ones To Fall. Noista pojista tulee vielä jotain, kuten sanoin jo aikanaan kun heitä Radio Rock risteilyllä jututin.
En ole hetkeen nähnyt Herra Ylppöä ja Ihmisiä. Täällä siihen oli miltei ainutlaatuinen mahdollisuus, he kun lopettavat ainakin toistaiseksi tämän kesän jälkeen. Ylppö kun keskittyy jatkossa yhtyeensä Maj Karman uuteen tulemiseen. Keikka oli taattua Ylppöä, jossa yleisö eli mahtavasti mukana. Oikestaan vasta tästä lähti minulla festarit käyntiin, Santa Cruz oli hieman sellaista ihmettelyä osaltani.
Ylpön jälkeen riensin katsomaan Haloo Helsinkiä, mutta turhaan. Ilosaarirockin suurin virhe oli laittaa Haloo Helsinki telttaan soittamaan. Yhtye on niin isossa hypessä, että se vetää Ruisrockin rantalavan aivan tukkoon, niin teltta Ilosaaressa on aivan liian pieni heille. Yritin survoa hintelää vartaloani ihmismassan läpi telttaan, mutta se osoittautui toivottamaksi. Kuuntelin yhden kappaleen niin tiiviissä ihmiskasassa, että vähemmillä vaatteilla se olisi ollut eroottiininen kokemus, nyt se oli lähinnä neuroottinen kokemus. No onneksi näin yhtyeen kahtena edellisenä viikonloppuna, joten harmitus oli hallittavissa parilla oluella.
Seuraavana listalla oli Ruotsin sedät, eli Mustasch. En ollut heitäkään ihan pariin vuoteen tainnut nähdä, joten oli hyvä katsoa yhtyeen nyky kunto. Ja heti ensi soinnuista alkaen oli todettava kunto kovaksi. Laulaja Ralf Gyllenhammar oli oppinut uusia suomenkielen sanoja, joita hän toisteli tiuhaan. Teurasta hirvi! Raikui useasti ja toimi hyvänä esimerkkinä kielten eroavaisuuksista, kun hän kertoi vastaavan ruotsiksi. Slakt älg, ei ole olleenkaan niin rock uskottava kuin suomeksi.
Viiksimiesten setin jälkeen kävin hetken kuuntelemassa tulevia suomithrashin suurnimiä, eli jyväskyläläis poppoota nimeltä Lost Society. Ja kyllähän potkii! En montaa kappaletta jäänyt kuulemaan, koska hinku Stam1nan keikan eturiviin pakotti poistumaan paikalta. Sainkin seurakseni Tonin ja Jykän, jotka huutelivat anniskelualueen varjoista minulle.
Kun Stam1na kutsuu, minä kuuntelen. Ja voi pojat! Joka keikan jälkeen on sellainen fiilis, että ei tuosta enää meno riehakkaammaksi muutu. Niin kyllä se vaan tuntuu muuttuvan. Aivan pelkkää mahtavuutta jälleen kerran. Laulaja/kitaristi Hyrde, otti pikkaisen roolia juoksentelemalla kesken keikkaa ympäri festivaalialuetta kitaroineen. Kaikkina kolmena näkemänäni viikonloppuna on settilista muuttunut sopivasti, tietysti tietyt uusimman levyn biisit on pakko soittaa, mutta vaihtuvuus muiden kappaleiden osalta on ollut vähintäänkin riittävää. Olen tässä kyllä hieman seuraillut missä pojat loppu kesän keikkailee ja suurella todennäköisyydellä Ilosaaren keikka ei jäänyt osaltani viimeiseksi Stam1na keikaksi tältä kesältä. Stam1nan ukoista on vaikea saada kuvaa kesken keikan, he perkuleet kun eivät pysy hetkeäkään paikallaan.
Stam1nan jälkeen on aina hieman tyhjä olo, niin tälläkin kertaa. Se ei tarkoita, että olisi nälkä, mutta lähdimme silti etsimään ruokaa. Koska ohjelmistossa ei ollut meitä kiinnostaneita bändejä, niin poistuimme koko alueelta. Stam1nan jälkeen nyt ei tarvitsisikaan olla ainakaan tuntiin mitään bändejä, näkyy olevan monella keikalla olleilla takit aika tyhjinä.
Ihmettelimme nuorison määrä porttien ulkopuolella. Siis tuhansia ihmisiä sekoili humalassa pitkin Joensuun katuja. Matkasimme jonnekkin pikku pubiin, olikohan nimeltää pikkukarhu tai joku sinnepäin. Ihmiset olivat yllättäen ystävällisiä ja lähtiessä otimme mustikkashotit, jotka maistui erityisen hyville.
Jäljellä oli enää yksi keikka jota odotin. Ihmettelimme miksi lauantain viimeisenä yhtyeenä soittaa Happoradio. Se on kyllä hyvä live bändi ja heillä on paljon tunnettuja kappaleita, mutta onko heistä ihan viimeiseksi päälava bändiksi? No syy selvisi kun yhtye huudettiin lavalle, hehän ovat Joensuusta kotoisin ja suosio täällä päin kuulema huomattavaa luokkaa. Alku keikan katselin kauempaa Tonin ja Jykän kanssa, mutta he muistivat yhtäkkiä, että se syöminen unohtui kaiken höpöttelyn välissä kun kävimme kaupungilla. Joten he painuivat kohti ruokakojuja ja minä painuin eturiviä kohti. Hieno keikka huipentui Che Guevara-hittiin ja ilotulituksiin. Tai siihen keikan olisi pitänyt ainakin loppua, mutta he päättivät vielä soitella Ateistin Aamuhartaus-nimisen kappaleen heidän uusimmalta levyltä. En sitä jäänyt kuuntelemaan vaan suuntasin bussille.
 |
| Happoradio liekeissä |
Kun olimme saaneet melkein kaikki bussiin, melkein ajoissa, lähdimme ajelemaan kohti Outokumpua. Pojat kehuivat edellis iltana hotellimme alakerrassa olevaa yökerhoa. Se oli pakko käydä katsastamassa. Huomasin tulleeni voimakkaan ylimainostuksen uhriksi. Lahessa kuuluu monessa mopoautossa olevan rajummat poppivehkeet, kuin tuon yökerhon tanssilattialla. Oli siellä oikein dj kopissaan, että ihan maailmanluokan meininki. Harvoin vaan pystyy tanssilattian vieressä juttelemaan normaalilla äänellä. Votkarussian oli kyllä niin kirkas, että siinä oli varmasti enemmän viinaa kuin Schweppisiä. Paikalliset urhot hieman mulkoilivat minua ja piilottivat neitonsa selkiensä taakse, kun paukkasin pikku takissani paikalle. Ja perinteiset "Vitun hippi!" huudot raikuivat kun poistuin paikalta. Käväisin nakkikioskilta hekamassa lihapiirakan joka oli mallia, kaikki kertaa kaikki. Siinä vielä tuli joku paikallinen länkyttämään pitkistä hiuksistani, johon vain tokaisin, että noin paljonko pelottaa, että etelän poika tulee ja vie teidän naiset? Ei se oikein osannut vastata siihen mitään kuin mutinaa.
Sunnuntai käynnistyi taas aamiaisella ja suihkulla. Ja sitten taas bussiin, jonne Toni oli löytänyt matkaseuraa.
Alku päivä ei tarjonnut meille oikein mitään lempi yhtyeitä, joten lähdimme kiertelemään Joensuuta. Löysimme tyylikkään olutravintolan, josta sai myös makkaraa. Itse en oikein ole erikoisoluista innostunut, mutta maistaa piti jotain tummaa olutta. Sinne se katosi kapeisiin kasvoihin samalla tavalla kuin vaaleakin. Otimme hieman paikallista makkaraa ja naatiskelimme hienosta kelistä.
Suuntasimme festivaalialueelle vasta kun Jenni Vartiainen aloitteli settiään. Katselimme sitä hieman sivummalta, hänet kun näimme Provinssissa jo pari viikkoa aikaisemmin. Yleisöä oli kyllä mukavasti, vaikka ei aivan lauantain määriin päästykkään.
Seuraavana oli sitten Kouvolan kaihokkaat, eli Viikate. He esiintyivät samassa teltassa kuin Haloo Helsinki, mutta eivät nauti aivan samanlaista kansan suosiota, joten teltassa oli hieman väljempää. Suhteellisen täynnä teltta oli, mutta nyt mahtui hieman tanssahtelemaan ainakin takaosassa. Setti oli aivan sama kuin Provinssissa, muutamalla lisä kappaleella. Minä Kuorsaan Verta ja Pohjoista Viljaa ei ollut mahtunut Provinssin hieman lyhyempään settiin, mutta Ilosaaressa ne soi. Tasaista Viikate meininkiä, joka monelle muulle bändille tarkoittaisi huikeaa keikkaa. Kaarle esitti jopa oikein taikatempunkin, joka olikin varsinainen silmänkääntö temppu. Eli pikkaisen huumoria, muutoin niin alakuloiseen soitantaan.
Viikatteen jälkeen poistuimme alueelta ja kävimme juomassa muutamat pussikaljat kaupungilla. Takaisin tulimme hyvissä ajoin ennen kuin Alice In Chains, tuo festareiden suurin nimi päättäisi koko shown. No minä tietysti monikulttuurisena ihmisenä oli hyvin tietoinen, että jalkapallon mm-kisojen finaali olisi alkamaisillaan. Seurailimme sitä muutamilta screeneiltä.
Toni oli löytänyt netistä jutun, jonka mukaan Ilosaaresta sai pontikkaa, ihan luvallista pontikkaa. Järjestyksenvalvojat ei olleet moisesta kuulleetkaan, joten ei auttanut kuin luottaa omiin vainuihin. Löysimme kojun melko nopeasti ja ei muuta kun maistelemaan.
Oli kyllä todella hyvää, ja paskat ollu! Mutta pysyi sisällä ja se lienee tärkeintä. Sitten takaisin seuraamaan Saksan ja Argentiinan välistä finaalia. Alice In Chains aloitti oman settinsä ja hetken kuluttua alkoi myös finaalin toinen puoliaika. Finaalista huolimatta keikka oli katsomassa reilusti porukkaa. Onneksi yksi srceeni oli tuotu lähelle päälavaa, jotta oli mahdollista seurata ottelua ja keikkaa saman aikaisesti. Bändi oli varsin tietoinen finaalista ja tasaisin väliajoin lavalla kävi joitain hahmoja kertomassa mikä on tilanne. Keikka oli aikamoista laahausta, genrenä ei ehkä ihan lemppareitani. Mutta ne kaikki hitti biisit jotka tunnistin, soivat kyllä komeasti. Tulipahan nuokin maailman tähdet nähtyä, mutta nyt tärkeämpiin asioihin.
Eli olipa kyllä mielenkiintoinen finaali. En oikeastaan ensimmäistä puoliaikaa niin kauhean tarkkaan nähnyt, mutta toisesta lähtien kyllä. Keikka loppui samaan aikaan kun toinen jatkoaika alkoi. Tunsin olevani vähemminstöä, kun niin moni hehkutti Saksaa. Liekö vain siksi, että Saksa oli suurempi voittaja suosikki. No kuten urheilussa usein, niin nytkin parempi voitti. Olihan Messillä vielä se vaparipaikka, mutta hänestä ei tällä kertaa ollut ratkaisijaksi ja liekö enää ikinä mm-finaaliin pääsee. Saksa oli tasaisen vahva joka osa-alueella, mutta ei finaali todellakaan ollut mikään läpi huuto juttu heille. Kaikkien aikojen kisat, enkä taida olla mielipiteeni kanssa yksin. Et itkeä saa Argentiina! Hieno esitys läpi kisojen. Tavallaan onni, että peli ei venynyt rankkareille. Oli nytkin kiire ehtiä bussille joka lähti yhdeltä. Olin varttia vaille paikalla, joten pilkkujen jälkeen olisin saanut etsiä taksin itselleni. Se kuulema maksoi reilut 80 euroa Outokumpuun.
Nyt on sitten päästy festari maratoni maaliin ja on aika tyhjä olo. Kovasti tässä on tullut keikkakalentereita katseltua ja olisihan tuossa vielä monet festivaalitkin jäljellä. Mutta niistä en sitten enää rankaise teitä kirjoituksillani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti