Vellamo Rock-Risteily

Meiltä Lahesta ei ole hetkeen tullut mitään isompaa nimeä rock piireihin. Ei sitten Sleepy Sleepersin ja Tehosekoittimen jälkeen. Vuosien odottelun jälkeen pystyi lauantaina vihdoin sanomaan ihan kirjaimellisesti, että Lahtelainen Rock on päässyt pinnalle.

 Nimittäin Vesijärveä seilaava MS Vellamo sai kantensa täyteen rock-kansaa, joita tanssitti Madison Roam, Band of Vipers ja Raaka-Aine. Lahtelaisuus oli voimakkaasti läsnä, mutta siitä huolimatta tappeluilta vältyttiin ja kaikki pääsivät kuivana rantaan.

Virallisista infoista poiketen, rock iloittelun aloitti JuTi-duo. Eli Raaka-Aineen kielisoitannasta vastaavat Timo ja Jussi. Pojat veivaili alkutahdit akustisella setillään, joka sai aluksi hieman jäykän ja selvähkön yleisön rentoutumaan sopivalla tavalla. Pakko kyllä kehua poikien settiä, sopivasti kotimaisia tuttuja kesäbiisejä ja sitten hieman ballaadeja på engelska. Jussin laulutaidot ylätti minut yhtä positiivisesti kuin juhannuksen jälkeinen helleaalto. Sehän oli kuin hunajaa korville ja kun vieressä Timppa pudottelee soolon kuin soolon aivan suvereenisti, niin kyllähän on helppo arvailla, että keikkaa pukkaisi niin paljon kuin ehtisivät tekemään. Täydellisen kesäinen ja letkeä aloitus retkelle. Tästä olikin hyvä jatkaa hieman isommilla painoilla, kun lavan valtasi Madison Roam.

Pojat olivat oikein panostaneet ja hankkineet kapteenin takit ja hatut. Aloitus nauhana soi Lemmenlaivan tunnari. Suorastaan esimerkillistä valmistautumista tälläiseen ainutlaatuiseen tapahtumaan. Tosin heti ensi rummun lyönneissä rumpalin kapteenilakki lensi laidan yli ja ensimmäisen biisin jälkeen muut paitsi basisti riisuivat takkinsa. Hyvää louhintaa, vaikka en vielä itse löytänyt ihan sellaista hurmosta, että olisin uskaltautunut eturiviin pogoilemaan.

Madison Roam

 Keikan jälkeen kävin hieman tutustumassa laivan alakerran baariin ja totesin sen kuumaksi. Kuten myös neidot tiskin takana, jotka hoitivat tarjoilua. Siskoksia kertoivat olevansa ja mielestäni on huonoa bisnestä laittaa noin kuumia tyttöjä tiskin taakse töihin, koska jäätkin sulivat ennen kuin ne ehtivät tuoppiin. 

Ajauduin siinä hetkeksi aikaa hieman jutustelemaan risteily kansan kanssa ja tutkivana juornalistin alkuna tein samalla pientä galluppia. 100 prosenttia vastanneista oli jo tässä kohtaa risteilyä sitä mieltä, että näitä lisää. Myöhempien kyselyiden mukaan kannatus uusille risteilyille vain kasvoi matkan edetessä. Tarkistuslaskentojen jälkeen tutkimukseni virhemarginaali on puhdas nolla, joten minua voi käyttää seuraavan risteilyn markkinoinnissa, jos tarvetta ilmenee.

Kun olin saanut gallupit pidettyä, suuntasin jäättömän lonkeron kanssa yläkannelle. Siellä näet oli aloittelemassa  Band Of Vipers. Ehdin juuri ajoissa paikalle ja heti ensi soinnuista lähtien koin lämpöisen tunteen valtaavan luisevan kroppani. Ehdin jo säikähtää, että virtsasinko housuuni, mutta lämpö kumpusikin enemmän tuntona, kuin fyysisenä toimena. Nimittäin, nyt oli uusi rakkaus syttynyt, aivan mahtavaa settiä. Tälläisten bändien kohdalla tulee aina sellainen fiilis, että miksi kukaan ei ole kertonut minulle aikaisemmin tälläisestä parhaudesta? 

Band Of Vipers kanavassa

 Oli melko absurdi tunne olla Vääksyn kanavassa ja kuunnella kun pojat runttaavat menemään jykevää poppia täydellä antaumuksella. Sellaisia hetkiä, joita ei vain voi vangita kuvaan, vaikka sitä yritinkin. Kahta coveria lukuunottamatta kappaleet olivat minulle täysin vieraita, siitä huolimatta oli keikka ensisoinnuista aina viimeiseen kumarrukseen asti pelkkää juhlaa. Lopussa otettiin vielä viimeisetkin tyhjät pois, mahtavalla Foo Fighters-coveroinnilla, My Hero. 

Yhtyeen laulaja/kitaristi Matti, teki lähtemättömän vaikutuksen ainakin allekirjoittaneeseen. Kesken keikkaa hän kehoitti yleisöä väistymään kaiteen luota. Pelkäsin, että mies tekee ns. Samuli Edelmanit, mutta hän olikin vain kyllästynyt pätkivään kitaraansa ja heitti sen järveen! Siis tuohan on temppuna kukkahattutätien piireissä voimakkaasti pahuksuttavaa toimintaa, mutta luojan kiitos heitä ei ollut yhtään matkassa mukana. Minä kyllä julistan miehen esimerkillisen toiminnan rock-yhtyeen keulakuvana, miltei Jimi Hendrixin kitaran polttoon verrattavaksi klassikoksi. Ja jälleen kerran, kuka muuta väittää, on yksinkertaisesti väärässä.

 Keikan jälkeen keräilin taas tuloksia galluppiin ja olutta lasiin. Kumpienkin tulokset olivat samoja, näitä lisää. Todella nopean roudauksen jälkeen tuttu alkunauha alkoi vinkua kaiuttimista. Ja minun kohdallani se tarkoittaa, että ei muuta kun eturiviin. Lahtelaisen rockin tuhlaajapojat, eli Raaka-Aine tulisi varmistamaan, että yleisö nauttii menosta aina laituriin saakka. 

Raaka-Aine

Pojat lähti taas, kuten Juha Kankkunen aikanaan ralleihin. Alusta täysillä ja loppua kohti kiristäen. Jätkillä on kyllä soitto niin hyvin näpissä, että ei siinä jää tälläiselle rock poliisillekkaan paljoa sakotettavaa. Joten ei muuta kun koppalakki sivuun ja nauttimaan keikasta. Sieltä putoili taas vanhat lekat ja uusimman levyn tuotokset nätissä paketissa. Olisi muuten kiva kuulla joskus pojilta joku häiriintynyt cover tykitys, vaikka encoressa. Ei sillä, että
omat biisit ei potkisi, mutta ihan vaan vaihteluksi minulle. 

 Huomattavan paljon parempia kuvia kuin nämä minun kännykällä humalassa napsitut, tarjoaa seuraava linkki: 
https://fi-fi.facebook.com/vellamorock

Tähän loppuun on vielä todettava pari seikkaa. Ensinäkin, soundipoliittisesti ajateltuna tämä reissu ei olisi voinut kuullostaa yhtään paremmalta. Miehet jotka seisoo siellä mikseri pöydän takana hoitivat kyllä hommansa viimeisen päälle koko risteilyn ajan. Tämä ei tule yllätyksenä meille, ketkä olemme Raaka-Aineen keikoilla käyneet. Mutta noita näkymättömiä suuruksia ei koskaan kiitellä tarpeeksi, joten on syytä nostaa heitä esiin. Ja lopuksi. Tämä nyt saattoi tulla jossain kohtaa tekstiä ilmi, näitä lisää!