Kahvakoplan matkassa

Perjantaina kerättii kolmen kopla kasaan ja suunnattiin kohden maamme uljasta pääkaupunkia. Lähdimme jo miltei perinteisin menoin todistamaan kevään ensi askelta, eli moottoripyörämessuja. Meidän kahvakoplamme koostui ylimmästä mahdollisesta asiantuntemuksesta, mitä kaksipyöräisiin liittyy. Itse toimin jonkin sortin matkan harhaan johtajana, eli hyökkäyskentällisemme keskushyökkääjänä. Vasemmalla laidalla viiletti peloton kuljettajamme Mikke ja oikeasta laidasta lättyjä lapaan heitteli Artjärven aurinkokuningas Johannes. 


Ihmisiä oli sopivan vähän liikkeellä, joten harteikas kolmikkomme mahtui vallan mainiosti astelemaan tyylikkäässä rivissä, kuin Dressmanmiehet ikään. Rakenneltujen pyörien osastolla oli hieman vaisusti uusia laitteita, sellaisia mitkä olisi mielenkiintoani herättäneet. Yksi tyylikäs turbotettu iö kikseri oli suhteellisen hienossa cafe racer kuosissa, mutta ei sekään ihan 5/5 ollut. Sellaista perus käppäilyä hallien läpi, mutta jälleen vanhan siniveren mielenkiinnon herätti Yamaha osasto. Uusi XJR oli mielestäni varsin tyylikkäässä kuosissa ja tietysti maansiirto osasto, eli crossipyörät miltei kahlitsivat minut siniselle matolle. 

Yamahan kanssa kahden

Yamana XJR 1300

Vastakkain asettelun aika ei todellakaan ole ohi moottoripyörä piireissä. Esimerkkinä tästä muuan artjärveläinen traktorin kurmuuttaja huuteli minulle Yamaha osaston reunalla pilkkaavaan sävyyn. Hän tunnusti punaista väriä, eli vannoi Hondan nimeen, muutoin hän on varsin mukava mies. Julistimme kuitenkin lopuksi rauhan, tosin hieman hampaat irvessä. Ajattelin hyökätä vielä ennen lopullista rauhan julistusta Honda osastolla aiheuttamaan pahennusta jollakin ivallisella kuvalla. Mutta siellä oli jotakin helkutin promo pirkkoja nahka hamosissaan, joten koin viisaammaksi jättää kuvat ottamatta. Olisivat saattaneet ohi kulkevat tutut aivan täysin pervoksi minut leimata, mikä sinällään olisi karmea leima herrasmies maineelleni. Kawasaki osastolla sen sijaan kävin osoittamassa mieltäni. Johanneksen lanseeraamalla, ota sellainen heitä helkattiin ilme. Ja tuossa alla se nyt on.  

Heitä helkattiin ilme

Kävimme katselemassa myös superenduron kansallisen kilpailun, joka oli aikamoista kaatuilua. Sunnuntaina olisi varmasti mielenkiintoista nähtävää, kun samalla areenalla kilpaillaan oikein lajin MM-osakilpailu. Poistuimme paikalta hieman ennen messujen sulkeutumista ja Mikke polki Golfista oikean pedaalin kohden syyläriä. Nyt oli nimittäin hieman kiirus. Olin muutamaa päivää aikaisemmin huomannut Happoradion soittavan perjantaina Möysässä. En uskaltanut ostaa lippua ennakkoon, koska noista Helsingin retkistä ei ikinä tiedä milloin sieltä pääsee kotia. Ja olin myös siinä harhaisessa uskossa, että ei Happoradio myy kuitenkaan paikkaa täyteen. 

No olin hieman ennen yhdeksää kotona ja nakkasin pikkutakin niskaan. Hiace tulille ja vajaata kahtasataa Möysään. Jono olin valtaisa, mutta uskoin silti mahdollisuuksiini. Auto parkkiin ja toppatakin jätin nokkelana miehenä autoon, jotta vältyn narikka jonoilta. Vartin palelin pakkasessa, pikkutakin kaulukset huurussa kunnes saavuin jo miltei ovelle. Edessäni oli enää kolme ihmistä. Sitten jokin henkilökuntaan kuulunut hahmo ilmoitti, että kaikki liput on myyty, vain ennakkolipun ostaneet pääsee. No sillälailla! Ei muuta kuin nöyränä autolle ja pois paikalta. Hetken ajelin Hiacella hurua, jotta sain auton lämpöiseksi ja poikkesin koti matkalla nopealle oluelle paikallis baariini. Pikkutakki päällä Pikku-Hukkaan ja kohtelu oli sen mukainen. Jokin ammatti alkoholisti, joka ei varmaankaan puvun takkia ollut nähnyt 20-vuoteen muualla kuin telkkarista, korotti ääntään ja karjaisi:

-Hei! Painu hippi helvettiin!

Minä toivotin herrasmiehille myös hauskaa illan jatkoa ja hiivin baarin nurkkaan tuijottamaan karhua silmiin. Sitten erinäköisten vaiheiden jälkeen päädyin kevyille jatkoille tonttilalaiseen kerrostalo kaksioon, jossa höpöttelin miellyttävien ihmisten kanssa aina lasten kasvatuksesta Ruisrockin tunnelmointeihin. Se kuittasi pienoisen pettymykseni jonka Happoradion missaaminen aiheutti. 

Huonosti hyviä live pätkiä Happoradiosta netissä, mutta tämä kelpaa. On muuten aivan käsittämättömän komeaa lyriikkaa kappaleessa. 

" Sinä olet rakkaus, yön luodolla majakka
  tällä määrätyllä matkalla, maailman pyöräni tarakka"

Sitten tietysti mielessä siintää jo muutaman viikon päässä tuleva perjantai 13. päivä. Silloin Möysässä esiintyy Lemin kauniit ja rohkeat eli Stam1na. Sinne olen lippuni ostanut jo joulukuussa, joten siellä ollaan varmasti. Tuossa on kaksi kappaletta samalla videolla, mikä on hyvä, koska miksi tyytyä vain yhteen?

Viikate ei olekkaan täällä hetkeen soinut, joten jotta ei totuus pääsisi unohtumaan niin laitetaan tähän loppuun vielä asteen verran rauhallisempaa. Videon kuvallinen anti on jonkun harrastelijan puuhastelua, mutta menee paremman puutteessa. Kappaleen kielikuvat on puolestaan rautaisen ammattitaidon tulosta. V-miehiä herkimmillään, eli Viikate - Mintun ja Vernerin häävalssi.