Internet on tuhoamassa kaiken sosiaalisen kanssakäymisen meidän ihmispoloisten välillä. Muutamien vuosien kuluttua ainoaa vanhanaikaista kahden toisilleen tuntemattomattoman ihmisen välistä keskustelua tapahtuu vain kauppojen kassoilla. Sitä voi kutsua sosiaaliseksi kassakäymiseksi, mutta sitäkin iloa ollaan hautaamassa automaattikassoilla. Kaltaiselleni unelmien poikamiehelle kassaneitien naurattaminen on muodostunut jonkinlaiseksi elämän tehtäväksi. Kun ostoskorini koostuu lähinnä eineskurasta, vaaleasta leivästä ja ainoa vihreää hihnalla on S-marketin muovipussi. Niin kassaneidin heleään naurahdukseen saanti jollain todella kököllä puujalalla, saa minut unohtamaan kuinka laiska ja kroppaani kaltoinkohteleva ruokavalioni on.
Internet on vienyt myös kaiken hauskan autokaupasta. JKP:n, eli jälkeen Keltaisen Pörssin tapahtuneessa autokaupassa ei ole ollut ollenkaan samaa hohtoa kuin oli silloin Keltaisen Pörssin kulta-aikaan. Kun ei ollut turhia kuvia myynnissä olevasta tuotteesta. Vain nokkelasti lyhennettyjä sanoja, jotta erittäin rajallinen merkkimäärä täyttyisi pelkästä asiasta. Siisti kunt. saattoi usein jakaa mielipiteet todella pahasti äärimmilleen myyjän ja paikanpäälle raahautuneen potenttiaalisen ostajan välillä. Nykyisin nettiauto mahdollistaa jopa yli kymmenen kuvan ynnäämisen ilmoitukseen ja video esittely autosta ei ole enää mikään harvinaisuus. Eli mahdollinen ostaja tietää nykyään autosta usein enemmän jo kotonaan ilmoitusta lukiessaan, kuin vanhaan hyvään aikaan kaupanteon jälkeen. Sehän se suurin jännitys usein oli hyvien autokauppojen jälkeen kun mentiin talliin ja ruvettiin tarkemmin tutkimaan, että mitäs sitä tuli ostettua. Ja jos oli haukannut paskaa, niin se oli oma vika. Jos näin sattui tapahtumaan, niin pystyit usein korjaamaan erheesi laittamalla saman kiertopalkinnon heti takaisin myyntiin. Sitten vain toivomaan, että löytyy joku yhtä tyhmä joka haaskaa rahansa moiseen. Ja aina niitä löytyi. Nykyisin on nettipalstat täynnä kaikentietäjiä jotka varoittelevat tyyppivioista ja puutteista jokaista automallia koskien.
Itselleni autojen vaihtelu oli ennen jonkinlainen harrastus, mutta nykyisin kaupanteko on niin väkinäistä, että en jaksa sitä enää harrastaa. Osin siksi olen matkannut uljaalla Hiacellani jo kaksi vuotta. Toinen syy on tietysti se, että en ole löytänyt parempaa ja varmenpaa matkakumppania. Mutta noista autokaupoista vielä. Ei ole olemassa rehellistä autokauppiasta, se on ihan myytti. Olen nimittäin kuullut alan ammattilaisilta, että heillä työhöntulo tarkastukseen kuuluu omantunnon ohitusleikkaus.
Takaisin internetin ja muiden viestinvälineiden vaaroihin. En oikeastaan jaksa edes ruveta jauhamaan siitä minkälaisia ihmisiä Facebookissa kasvaneista lapsista aikuisena tulee. Merkit ovat jo ilmassa kun katselee kaupungilla ympärilleen ja ne merkit on usein jotain risuaitaa tai omg:tä.
Yhden parannuksen tahtoisin baareihin tuoda. Muutaman vuoden takaisen loistavan muutoksen jälkeen baareissa ei ole saanut enää polttaa kuin tupakkakopeissa tai ulkona. Mielestäni myös kännykän käyttö pitäisi sallia ainostaan noilla alueilla. Kun meistä juroista pimeän pohjoisen kasvateista tulee sosiaalisia vasta muutaman oluen jälkeen, niin enää emme rähisi toisillemme tai hauku pomojamme kovaan ääneen. Vaan kaivamme kännykät esiin ja ryhdymme päivittelemään Facebookkia tai jakamaan tätä huuman tunnetta ystävillemme Watsapin välityksellä. On jossain määrin koomista katsoa kun neljän ihmisen seurue istuu tuopit puolillaan kuppilan nurkassa ja he naputtavat kukin omia matkaviestintävälineitään. Se on sitä nykyaikaista sosiaalista kanssakäymistä, johon minun nakkisormeni eivät ole luodut. Minun mielestäni on aivan eri asia saada kanssa ihminen fyysisesti nauramaan, kuin vastaanottaa hymiö kännykän näyttöön. Olisi kyllä kiva nähdä kun kännykät kiellettäisiin vaikka viikoksi. Siinä monella nuorella alkaisi hymiöt hyytyä.
Keltaisen Pörssin ja kassaneitien asialla jo vuodesta 1984, Paksu Pasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti