Vilkussa murheita

Toivottavasti Lahti ei kauheasti kasvata asukasmääräänsä nykyisestään. Toiveeni perustuu seuraavaan väitteeseen, jonka olen vuosien saatossa matkoillani muodostanut. Lahti on Suomen ärsyttävimpien siviili autoilijoiden keskittymä. Ja jos ärsyttävien autoilijoiden määrä tästä vielä kasvaa, niin alan olla niillä rajoilla, että vaihdan maisemaa tai siirryn pyörätielle.

Lahdessa ei pysty ajamaan kolmea kilometriä pidempään ilman, että edessä turaa joku puolet aivotoiminnastaan menettänyt perheautoileva viiksimies. Näillä verenpaineiden nostattajilla ei perheautosta huolimatta useinkaan ole ketään kyydissä, vaan he ovat lähteneet liikenteeseen ihan omasta ilosta ja etenkin muiden kiusaksi. 

Heille perustoimintaa on risteyksiin ajo seuraavalla, vuosia hiotulla tekniikalla. Päätös käännöksestä on tehty hyvissä ajoin, mutta heille on tärkeintä pitää se muilta autoilijoilta salassa mahdollisimman pitkään. Vauhtia hiljennetään satoja metrejä aikaisemmin ilman jarruttamista niin, että nopeus on reilusti alle tieosuudella vallitsevan rajoituksen. Kun risteys alkaa olla melkein kohdalla suoritetaan voimakas jarrutus ja pieni kääntö vastakkaiselle puolelle jonne ollaan kääntymässä. Jotta takana tuleva autoilija on täysin hämmennyksen vallassa. Sitten aivan viime hetkellä käännetään risteyksestä haluttuun suuntaan ja vasta sen jälkeen kytketään vilkku. 

Yksi hieno tekniikka on myös, että liikennevaloista lähdetään noin viiden sekunnin viiveellä valojen vaihtumisesta ja sitten kökitään reilua alinopeutta seuraaville valoille jonne joudutaan taas pysähtymään verkkaisen etenemisen johdosta. Tässä kohtaa muutaman kilometrin takana ajanut, joutuisaa etenemistä kannattava kanssa autoilija siirtyy viereiselle kaistalle. Kun valot viimein vaihtuvat, ei jatketakkaan enää kökkimistä vaan valjastetaan kaikki hevosvoimat irti ecotec moottorista ja survotaan surutta suurempaa pykälää silmään. Samalla tietysti tuijotetaan peileihin tarkkailen mahdollisuutta hätäiselle kaistanvaihdolle, jotta hetkeä aikaisemmin takana tullut auto ei pääse ohi.

Usein tutkittaessa Suomalaisten autoilua ilmenee, että noin 80 prosenttia kokee olevansa keskimääräistä parempia kuskeja. Itse koen olevani kuljettaja, joka ottaa muun liikenteen huomioon ja liikkuu joutuisasti. No ainenkin keskiverto Lahtelaista autoilijaa paremmin. Toki tiedostan, että Hiacemiehenä liikkeeni ovat erityisen suurennuslasin alla ja minulta odotetaan rivakampaa sekä tyylikkäämpää kulkua kuin tavalliselta kuolevaiselta. Mutta en tuudittaudu tunteeseen, että olisin kuljettajana valmis. Autoilussa pätee vanha nyrkkeilijöiden viisaus, olet juuri niin hyvä kuin viimeinen ottelusi, tai tässä tapauksessa parkkeerauksesi. 

En vain millään ymmärrä, että miten minun eteeni sattuu joka päivä kaiken maailman kännykkään puhujat, joiden motoriikka ei riitä edes kävelyyn kännykän kanssa yhtä aikaa, saati autolla ajoon yhdistämiseen. Tai sitten on näitä joilla tuntuu olevan vilkun säästö viikot. Miksi ne eivät vietä niitä kaikki samalla viikolla, niin voisi lopun vuoden ajella huomattavasti joustavammin. Tästä riittäisi valitusta sivu kaupalla, mutta pointti tuli varmasti jo selväksi.

Sen sijaan, että väännän pointtia rautalangasta niin kuunnellaan hieman rautalankaa. Eli Agents ja Suomen paras kitaristi Esa Pulliainen soittaa tässä kaiken maailman hipit suohon. Samalla saaden minut hetkeksi unohtamaan, että huomenna joudun taas kohtaamaan kännykkään puhuvat viiksimiehet liikenteen seassa.