Nykyisin olisi kuulemma tärkeää miettiä miltä näyttää ja mitä edustaa. Facebookissa monet yrittävät nostattaa statustaan luomalla itsestään kiireisen ja aikaansaavan oloisen. Tulisi viilettää ensimmäisenä uusien aaltojen harjalla. Olla scenessä, niin kuin nyky nuoriso asian ilmaisee. Jaahas, viimeisen tiedon mukaan tuokin ilmaisu oli jo vanhentunut. Eli minun kohdallani juna on mennyt jo ajat sitten ohi ja se on kyllä hyvin tiedossani. Joten tulen täältä hiljalleen perässä resiinallani.
Itsehän en ole jaksanut paljoa miettiä, että onko tukka hyvin tai näkyykö kello. Tuo on toki ollut helposti havaittavissa minusta niin kauan kun olen ilman vanhempieni valvovaa silmää saanut ulkona liikkua. Tiedostan sen, että moni neito ei minussa näe kovinkaan paljoa charmia, ehkä harmia enemmän. Se tietysti karsii monet turhan kyselijät joukosta pois. Eli saan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta istua rauhassa niin tahtoessani, olin sitten paikallis kuppilassa tai vaikkapa laivalla. Ainoat joita ulkoinen habitukseni vetää puoleensa, on voimakkaasti päihtyneet henkilöt. Olen siis jonkinlainen känniääliömagneetti, mutta olen vuosien saatossa oppinut heidät myös karkoittamaan ilman turhaa väkivaltaa. Väkivaltahan on aina turhaa, kahden aikuisen miehen päähänlyöntikilpailuissa ei voittajaksi jää kuin hammasproteesien valmistajat.
Mutta alkunperäiseen aiheeseen, joka on kyllä itsellenikin vielä hieman hakusessa. Otetaan vaikka Facebook, joka oli minusta aluksi aivan loistava keksintö. Sillä pystyi luomaan sellaisiinkin ihmisiin kontakteja, joita ei normaali arjessa tapaa. Lähentyä ihmisten kanssa, jotka asuvat satojen kilometrien päässä. Mutta sitten ihmisten itsekeskeisyys ja itsensä väkisin esille tyrkyttäminen pilasi hienon konseptin. Ainakin minä kyllästyin totaalisesti siihen, että täysin arkisia ja turhanpäiväisiä asioita hehkutettiin ihan kuin ne kiinnostaisi jotain. Sitten kun täysin joutavat päivitykset hukuttivat alleen myös ne harvat jotka olisi ansainnut tulla esille, niin päätin hypätä kyydistä. Olisi täytynyt ilmeisesti kulkea tauotta puhelin naaman edessä samalla tavalla kuin suurin osa nyky nuorisosta näyttää tuolla kulkevan, niin olisin todennäköisesti ehtinyt löytää pienet helmet sen kaiken peittävän kuran seasta.
Myönnän olevani itse melko itsekeskeinen, joidenkin mielestä jopa narsistisia piirteitä omaava. Kuinka muutoin täällä jaarittelisin, että miltä minusta maailma näyttää ja mikä on juurikin minun mielestä pielessä. Se ero minussa kuitenkin moniin muihin turhan jauhajiin on, että kun joku päivä saan ensimmäisen viestin jossa minua kehoitetaan keksimään jotain muuta tekemistä näiden joutavien jaaritteluiden tilalle, niin lupaan sitä myös keksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti