Tänään työpäivän päätteeksi työnjohtaja tuli juttusille. Hän melko selvin sanoin tuli pyytämään, että huomenna tulisi tehdä vielä normaaliakin ripeämmin työt valmiiksi. Kuulema viikonlopuksi on tulossa nohevia miehiä uhraamaan omaa vapaa-aikaansa meidän kaikkien yhteisen hyvän puolesta. Totesin vain, että teen sen tavalliset kahdeksan tuntia sillä samalla ripeällä, mutta laadusta tinkimättömällä vauhdilla jolla työni olen aina tehnyt. Se ei kuulema riittäisi, vaan nopeammin täytyisi suoriutua tai sitten tehdä ylitöitä. Jos se ei onnistuisi niin huomenna hän kuulemma aikoo tulla leikkisästi sanottuna "ruoskimaan" minut entistä hurjempiin suorituksiin. Pomo jäi ihmeissään katsomaan kun ilmoitin, että tuon kaltainen toiminta ei ennenkään ole minun otteita ripeyttänyt, pikemmin päinvastoin. Jollain tasolla ymmärrän sen, että tälläisinä vaikeina aikoina monet duunarit ovat valmiina nöyrtymään työnjohtajien juoksutuksiin työpaikan menettämisen pelossa. Itselläni ei ole satojen tuhansien asuntolainaa tai kolmea lasta ruokittavana, joten en pelkää työni menettämistä. Kyllä näin komealle ja pätevälle miehellä aina töitä löytyy. Suurin syy juoksun väliin jättämiseen on aina ollut jonkinlainen ylpeyden tunne. Tiedän, että pitää olla nöyrä, mutta jumalauta minä en ala nöyristellä. Saa nähdä mihin ratkaisuihin työnjohto kanssani päätyy. En ole ennenkään hypännyt kun he ovat käsiään yhteen lyönyt ja se on varmasti ollut heidän muistissa kun minua takasin palkkasivat. Joten kai nämä työt samalla tavalla jatkuu.
Tämän jälkeen käppäilin saniteettitiloihin pesemään käteni. Siinä kuivaillessani mattopuukon naarmuttamia käsiäni, loin katseen peiliin. "Tässäkö sitä taas ollaan?" Totesin itselleni. Tässä on mennyt jo kuukausi tätä aivan samaa josta aikoinaan tahdoin pois. Kohti suurta unelmaa jota en vieläkään ole oikein keksinyt. En kai ole jo luovuttanut? Ei tää ollu vielä tässä. Kyllä minä vielä perkeleeni kesytän.
No joo, otetaan vähän rennommin loppuun. Hondan rungon saan huomenna maalarilta ja tämän viikon aikana olen itse suihkinut moottorin mustaksi ja tehnyt kaikkea pientä. Eli Honda kesäkuntoon 2014 projekti etenee. Pasi kesäkuntoon 2014 projekti sensijaan ei ole edennyt mihinkään. Toukokuun Extreme run ja sen 15 kilometriä esteineen odottaa, mutta kyllä sen rämmin vaikka en ihan kärki kahinoissa olisikaan.
Ihan loppuun vielä työkaverin koominen toteaminen. "On viime aikoina nuo sukeltajat ollut aika paljon pinnalla". Vaikkakin joidenkin mielestä on hieman julmaa tehdä huumoria viime aikoina uutisissa olleista hukkuneita sukeltajista ensin Norjassa ja nyt muutama päivä sitten Vääksyssä. Mutta minuun tuollainen musta huumori uppoaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti