Tien päällä

Tässä on vierähtänyt pieni tovi viimeisestä kirjoituksesta ja siihen suurin syy kiteytyy kolmeen sanaan. Kolmeen sanaan, jotka yhdistämällä saadaan kasaan sellainen laitos, että aina niin tyylikkään rauhallinen Pasikin on menettänyt täysin hermonsa muutamaan otteeseen. Tuo laitos on tietysti työvoimatoimisto. En lähde tässä erittelemään sen tarkemmin syitä pieniin hermoromahduksiini, koska en tykkää tuoda julki henkilökohtaisia asioitani. Sen vain sanon, että kun moni on miettinyt millä minut saa hermostumaan, niin käykää kysymässä työkkäristä. He tietää mistä narusta vetää!
  
Kaikkia valtaisasti kiinnostanut työtilanteeni ratkesi tuossa pari viikkoa sitten. Se jäi, kuten ounastelin aikaisemmin, eurosta kiinni. Joten nyt ei muuta kun kalentereihin rasti ruutuun tuonne puolen vuoden päähän. Tai no kai se nyt vuoden ainakin keikkuu pystyssä ilman minua. Kävin tyhjentämässä kaappini maanantaina ja näin työntekijöiden ilmeistä suoranaista pelkoa. Aivan kuin hallin läpi olisi käynyt yhtenäinen huokaus, ei kai taas. 

No mennään hieman iloisempiin asioihin. Viime viikolla luin jostain verkko aviisista, että Alahärmässä järjestetään Power Truck Show. Eli sinne kokoontuu hienoja raskaan kaluston ajoneuvoja ympäri Eurooppaa. Laivalla saapuvat rekat ajaisivat letkassa Alahärmään ja pysähtyisivät Lempäälässä. Kuullosti sopivan matkan prätkä reissulta, joten ei muuta kun soitto Tohtorille ja matkaan. Lainasin isältä pyörää, koska tarkoitus oli ajella samalla kertaa pieni lenkki ympäri Etelä-Suomea. Ja mikäs tuollaiseen maantie ajoon olisi parempi kuin isän Suzuki GSX 1400? Aivan, vain oma vastaava, mutta sellaista ei tällä hetkellä viedä tallista löydy.

Ajoitus oli tietysti taas bussikuskin pojalla kohdillaan. Ohitimme letkan noin 10 kilometriä ennen Lempäälää, joten ehdimme hakea hieman virvokkeita Teboililta ennen kuin letka saavutti taukopaikkansa. Kävelimme limsat kourassa ovesta ulos ja samalla alppitorvien mölinä paljasti letkan olevan aivan nurkan takana.

Kun letka häipyä paikalta, rupesimme hahmottamaan reittiä takaisin Lahteen. Päätimme ajella Valkeakoski-Pälkäne-Luopioinen-Padasjoki-Vääksy reittiä. Pari kertaa tuli vettä niin, että sulkijalihastani ympäröivä lihasmassa kastui ikävästi. Mutta muutoin matka meni oikein mukavissa merkeissä.

Pientä kartan tutkintaa

 

Jos en aivan väärin muista, niin olen tainnut muutamaan otteeseen hehkuttaa uutta suosikki yhtyettäni, Band Of Vipersia. Minä sain samana torstaina mielenkiintoisen puhelun. Nimittäin kävi niin, että yhtyeen laulaja/kitaristi otti minuun yhteyttä ja pyysi heidän viikonlopun keikoille kuskiksi. Tämä siis tapahtui torstain noin kymmenen aikaan illalla. Siihen minä tokasin, että hell yeah!

 Ja niin sitä sitten mentiin. Reissu oli erittäin hauska ja mielenkiintoinen. Täynnä juuri sitä rock glamouria, jota olin kuvitellut sen olevan. Valtavan kokoisia takahuoneita, joiden vaaleilla nahkasohvilla kuljettaja voi nauttia kylmää juomaa sekä haluamaansa ruokaa, samalla kun kauniit neidot hierovat roudauksesta väsyneitä hartioita. Keikan jälkeen viiden tähden hotellin uima-altaassa pulahdus, jonka jälkeen kelpaa nukahtaa alastomien neitojen keskellä, pyöreään vesisänkyyn. Ei ihme, että rockareita kadehditaan. Sekin vielä, että tuollaiseen suostuisin ilmaiseksikin, mutta siitä vielä maksettiin varsin huomattavia summia. Ja sitten minä heräsin. Äänekkääseen kuorsaukseen ja pierun hajuun, yltäpäältä hikisenä jostain Seinäjoen laitamilta. Voi Pasi, minne sitä taas tuli lähdettyä.

No suihkun jälkeen kaikki näytti taas valoisammalta. Eihän tuo keikkailu tälläisen toistaiseksi pienemmän profiilin bändin kanssa ole mitään Amerikkaa, mutta hauskaa tuolla tien päällä on. Kokonaisuudessaan reissu oli mahtava kokemus. Vaikka vannoutunut Hiacemies joutuikin Chevy Vanin puikkoihin. Olin heille Vanikuski, vaikka itse puhuisin mieluummin fanikuskista. Bändit heput ovat todella mukavaa matka seuraa, eikä kukaan kärsi mistään rocktähti-syndroomasta. Vaan kaikki roudaa kamoja nöyrästi ja auttaa toisiaan. Itselle mielenkiintoista oli seurata soundcheckejä ja kaikkea ennen keikkaa tapahtuvaa toimintaa. Ei sitä aina tule ajatelluksi, että millainen show on aikaisemmin päivällä, ennen varsinaista showta. Ja millainen show on vielä keikan jälkeen. Kovvoo hommaa.

Olimme perjantaina Seinäjoella, jossa yleisöä oli ihan mukavasti. Tosin pohjanmaalaiset eivät paljon tunteitaan näytelleet, vaan istuivat tiukasti tuoleissaan. Poikia moinen jäykkyys ei häirinnyt, vaan keikka oli aivan yhtä riehakas kuin villimmällekkin yleisölle. Lauantaina olimme Jyväskylässä, jossa yleisö olikin sitten hieman irtonaisemmilla lantioilla liikkeellä. Alla hieman esimerkkiä, miten pojat operoi livenä, että ei ole ihan perus synapoppia. 

Alla linkistä löytyy kiertue blogi, jossa myös video materiaalia viimeisiltä keikoilta.
http://www.bandofvipers.blogspot.fi/