Minut kutsuttiin ennen päivällistä läiskimään hieman sählyä. Täällä on monia eri kursseja samaan aikaan, joten pelasimme työturvallisuustietoiset vs kirjailijat hegemonia ottelun. En ollut varautunut millään liikuntavarusteilla reissuun, mutta tiedostin valtaisat taitoni mailan käsittelijänä kompensoivan enemmän kuin hyvin välinepuutokseni. Sukkasilleni annoin toki huomattavasti tasoitusta liikkeelle lähdöissä ja pysähdyksissä. Oli pitkästä aikaa hauskaa lätkiä reikäpalloa aivan vailla ideaa, eipä ollut paljoa roolituksia mietittävänä saati liiallisen karvaus aktiivisuuden mahdollisia seurauksia. Muut hikoilivat puolen tunnin pelin jälkeen valtoimenaan, kun itse olin edelleen huppari päällä. No oltiin ehkä hieman eri taustoilla liikkeellä, mutta ihan hauskaa oli. Katkera yhden maalin tappio niskassamme suuntasin joukkue tovereiden kanssa syömään.
Illalla poikkesin parille oluelle minulle varsin pahamaineiseksi mainostetussa Mutteri yökerhossa. Ilmainen jukeboksi ja aivan mykistävä 70-lukulainen sisustus loivat hienon tunnelman. Muutaman kurssilaisen kanssa turisimme miltei puolille öin. On se vaan hauska miten helposti täysin toisilleen tuntemattomat, eri puolilta Suomea tulleet ja hyvin eri ikäiset ihmiset saivat miltei päättymättömiä keskusteluja aikaiseksi. Eikä se johdu alkoholista, vaan täällä olevien ihmisten hieman suomalaisille poikkeuksellista sosiaalisuudesta. Itsekkään kun en aivan tuppisuu ole, niin on mielenkiintoista kuunnella ja osallistua keskusteluun, jossa kaikille annetaan oma aika ja tila.
Aamulla olikin sitten järkyttävä darra. Heräsin siinä kuudelta ja kakka tuli viideltä. No ei nyt ihan noin mennyt oikeasti. Eli siis todellisuudessa kello soitti kuudelta, koska ajattelin kuuntelevani aamulypsyä kahdeksaan saakka. Mutta heitin heti tunnin lisää uni aikaa ja nukahdin uudelleen kuin katkaisijasta painettuna. Kun sitten viimein heräilin, suoritin pikaisen hammaspyykin ja suuntasin aamiaiselle. Sieltä luokkaan, jossa olikin miltei kaikki jo paikalla. Kävimme aamusta läpi erilaisia tekstityyppejä. Novellia, pakinaa ja laulujen lyriikoita. Ilokseni siellä oli tuttujakin esimerkkejä. Tuomari Nurmion punainen planeetta ja Helismaan varjojen yö. Kuuntelimme myös molemmat kappaleet, jolloin teksti aukee eri tavalla kuin vain luettuna. Tämähän on minulle, vanhalla lyriikka maisterille tuttua puuhaa. Varjojen yön tulkitsi muuten tämän harjoituksen yhteydessä Agents ja Topi Sorsakoski. Tosin nauhoitettuna äänitteenä menneiltä ajoilta, Topi kun ei harmikseni enää livenä laulele.
Sitten aloitimme sen päätekstin teon. Omassa tahdissa ja omilla ideoilla. Aihe ja tyyli on vapaita. Pää löi aivan tyhjää ensimmäisen tunnin. En saanut mitää aikaiseksi. Pieni häly ympärillä katkaisi aina pieneen laukkaan intoutuneen mielikuvituksen juoksun. Lounaan jälkeen menin huoneeseeni ja päätin etten sieltä poistu ennen selvää ideaa tekstistä. Monia kohtuullisia ideoita tuli, mutta ei mitään kuningas ideaa. Sitten lennokkaan pohdinnan keskeytti koputus oveen. Huoltomies tuli korjailemaan nyt sitä revennyttä karmia. Miksi juuri nyt? Ole siinä nyt sitten syvällinen ja luova kun haalirihahmo narisuttaa vieressä ovenkarmia sorkkaraudalla. Poistuin paikalta ja tulin luokkaan, josta iloinen näppäimistön naputus kuului käytävälle asti. Ja minulla löi edelleen tyhjää.
Kirjoitin sitten itselleni otsikoksi Viikatteen kappaleesta tekstin pätkän. "Tietä riittää yhtä paljon tästä suuntiin molempiin" Olen pitkään toistellut mielessäni tuota nerokasta lausetta ja sitten aloitin kirjoittamaan kuinka kaksi miestä ajaa autolla. Aivan diipadaapaa, mutta sitten sinne löytyi vahingossa jotain merkityksellisiä lauseita. Sellaisia joita olemme lukeneet ja opetelleet tällä viikolla. Siis ihan täyttä kuraa se tulee olemaan valmiinakin ja se vähän harmittaa. Olisi ollut hyvä paikka luoda jokin kuolematon juttu. Kävin mielessä paljon Motocross ja musiikki juttuja, mutta kaikki ne vaikutti päässäni joltain Pasi 14v. tuotoksilta. Joten ne sitten jäi ja päädyin tuohon novelliin.
Tekstit piti tänään tulostaa puoli viideltä, vaikka ne on kaikilla kesken. Sitten opettaja laittoi tekstin kahdeksi nivaskaksi ja jakoi ne kahteen ryhmään. Toinen ryhmä lukee illan aikana toisen nivaskan ja toinen sitten yllättäen sen toisen nivaskan. Huomenna sitten käydään tekstejä läpi. Rakentavassa hengessä ja pohditaan yhdessä miten niistä saisi parempia.
Tänään puhuimme kahvitauolla seinäkiipeilystä, jota olisi ollut mahdollista kokeilla viideltä. Itse jäin tänne luokkaan naputtelemaan terapia mielessä tämän loppuun. Nyt lähden päivälliselle ja illalla taas Mutteriin. Niin ja se teksti ei enää liity mitenkään siihen Viikatteen kappaleen lauseeseen, mutta ei sen väliä. Saa nähdä mihin se lopulta muotoutuu, ei sillä kuitenkaan mitään palkintoja pokkailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti