Kuljetan tarjotinta maittavan päivällisen jälkeen kohden tarjoiluvaunua ja karmini kimpussa aikaisemmin päivällä ollut huoltomies huikkaa pöydästään.
- Nyt on karmit suorana, tosin ovi on sitten todella napakka.
Kiitän vaivan näöstä ja asetan tarjottimen vaunuihin. Poistuessani huoltomies nyökkää katseidemme vaihtuessa ja nyökkää tietysti takaisin. Armeijan käynyt mies selvästi. Käyn ulkona hieman kävelyllä ja käyn katsastamassa kuinka uljas kulkimeni pärjäilee raikkaassa pakkas illassa. Hyvin pärjää, vaikka hieman nosteleekin kylmissään tassujaan. No viikonloppuna saat sitten talvijalkineet, totean mielessäni. Astelen miltei hiihtoa muistuttavan pitkin askelin kohden huonettani. Saavun ovelleni ja tässä vaiheessa en ole lainkaan tietoinen millainen vastustaja minulla onkaan edessä. Asetan avaimen lukkoon ja nykäisen kahvasta. Ei tapahdu mitään. No jo nyt on perkule! Nyin ja väännän, mutta kirottu ovi ei aukene. Saakelin huoltomies varmaan naurelee partaansa jossain nurkan takana.
Sitten koetan miehille epätyypillisesti käänteistä järjestystä. Normaalistihan sanotaan, että kun äly loppuun, niin lisätään voimaa. Minun hintelä varteni on jo miltei voiman käytön osalta maksimissaan, joten koetan järkeillä. Kokeilenkin työntää ovea avaimen väännön yhteydessä ja sehän toimi.
Kuuntelen aamulypsyn parhaat palat ja käyn pientä viestin vaihtoa siskoni kanssa. Lueskelen uutisia kännykällä ja kuuntelen musiikkia. Yhtäkkiä kello on jo puoli kymmenen ja on aika suunnata Mutteriin baariin. Tällä kertaa meitä oli edellis iltaa huomattavasti enemmän koolla. Turinointi oli taasen mielenkiintoista ja humoristista. Ja löysimpä hieman yllättäen joukosta jonkunlaisen hengenheimolaisen. Nimittäin mukava ja pirteä rouva pohjoisesta ilmoittautui Kotiteollisuuden kuuntelijaksi. Olipa vaikea hallita innostusta, enkä siihen täysin kyennytkään. Mutta hetki aiheesta keskusteltiin ja olimme molemmat liikuttavan yhtä mieltä siitä, että Jouni on nero.
Valomerkin jälkeen suuntasimme omiin huoneisiimme. Käppäilin huonenaapurin, kunnioitusta herättävän kokoisen laivanrakentaja kaimani seurassa kauimpina sijaitseville huoneillemme. Mies toivotti möreällä ääneellä hyvät yöt ja itse piipitin samat sanat. Ennen nukkumaan menoa minulla oli vielä ovi challenge part kaksi edessä. Muutaman oluen jälkeen en enää hallinnutkaan käytöstäni edellis kerran tavoin. Pitkän pystypainin jälkeen olin aivan hilkulla, että olisin mennyt pyytämään riskiä naapurin setää avuksi. En kehdannut. Aikani nyittyäni ovi vihdoin antautui ja pääsin sisälle.
Tänään kävimme läpi tekstiemme luonnoksia. Luin huoneessa nopeasti omani ennen aamiaista. Aivan kaameaa soopaa, mutta olisi ollut myöhäistä enää aloittaa uutta. Todella mielenkiintoisista tarinoista ja mielipiteistä koostunut päivä kului jälleen hämmentävän nopeasti. Omaa tuomiota sain odottaa joukon viimeisenä. Sain siitä paljon palautetta, joka oli suurelta osin ihan positiivista ja koin voimakasta onnistumisen riemua. Ainakin muutama lukija oli muodostanut mielessään tarinasta juuri sellaisen kuvan kuin olin tarkoittanut. En ollut enää aivan niin pettynyt tekstiin kuin aamulla, mutta en ollut tyytyväinenkään.
Jatkoimme tekstien viimeistelyä loppu päivän ja seuraavaksi onkin jälleen päivällisen vuoro. Alunperin minun oli tarkoitus käydä vierailulla vanhan ystäväni Mikon luona. Mutta mies on iltaan asti reissu hommissa ja itse ajattelin käyttää vielä muutaman tunnin tekstini viimeistelyyn. Ja tietysti tämä piti nopeasti raapustaa. Onneksi tämä on helppoa, todella luonnollista eikä vie aikaa kuten tuon novellin hinkkaaminen. Sana järjestyksiä ja muotoja tulee miettiä kiusallisen paljon. Kai pitäisi täälläkin, mutta vanha ei vain jaksa. Ei nyt varsinaisesti liity mihinkään, soinut vain tämän päivän päässä tämä ralli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti