Uudella sykkeellä

Tässä on parinkin eri tahon toimesta tullut outo tarve pohdiskella asioita ns. isossa kuvassa. Ja se ei ole ikinä tehnyt minulle hyvää. Osin siitä johtuen ei ole tullut tehtyä mitään mistä tänne olisi ollut tarve raportoida. Tai no onhan tässä käyty raveissa, Raaka-ainetta ja Luxury Toysia katsomassa sekä mm. Enska koiraa lenkittämässä. Mutta ei oikein ole nappaillut varsinaisesti repiä niistä mitään tarinaa irti.

Olinhan minä toki tässä töissäkin ja kaikkea sellaista, mutta nyt on katseet luotu tähän viikkoon. Pääsin vihdoin viimein pitkien odottelujen jälkeen Metalliliiton järjestämälle kirjoitus kurssille. Täällä viikon aikana pitäisi selvitä, että mihin suuntaan kannattaa tätä kirjoittelua viedä. Että pysynkö vain tekstareissa ja whatsapp viesteissä vai aletaanko suunitella kansia ja kysellä kustantajia? Sellainen ralli termein, tulos tai ulos-tyyppinen hommeli. 

No kävin miten kävi, mutta puran täällä hieman päiviäni kurssilla tämän kuluvan viikon ajan. Mutta ensin hieman jotain muuta, mieheltä, jolle koiratkin nauraa.

Pakko kyllä hieman kehua paljon huomiota saanutta Syke tv-sarjaa. Nimittäin nyt on viimein Ylellä tajuttu, että mitä vaaditaan suuren yleisön mielenkiinnon herättämiseen. No tietysti ensin otetaan Jaajo Linnonmaa mukaan sarjaan, vaikkakin ihan pieneen rooliin. Ja sitten toinen, miltei yhtä tärkeä seikka joka tosin näkyi vielä Jaajoakin vähemmän aikaa, mutta oli silti avain osassa. Nimittäin Iina Kuustosen padat. Nämä kaksi, tai no tarkemmin sanottuna kolme pointtia oli viedä huomioin siltä tosiasialta, että itse sarjahan vaikutti olevan todella hyvä. Eli tässä kai aukeaa mielestäni nerokas kaksoismerkityksellinen otsikointini.


 Eli Metalliliiton Kirjoitan-siis ajattelen-kurssi.
Day 1:

En ole nyt ollut hetkeen mitenkään luovalla fiiliksellä liikkeellä, mutta avoimin mielin ja lompakoin lähdin tähänkin seikkailuun. Aamu kuudelta täräytin Toyotan neli mukisen ikiliikkujan käyntiin ja ensimmäinen pettymys oli samantien tosiasia. Nimittäin Aamulypsyn tunnarin soiton lakattua, paljastui ettei Jaajo ole tänään mukana. Hiace kuitenkin hinkui allani niin voimakkaasti meno haluja, etten tohtinut sitä kauaa paikoillaan kaitsea. Onnekseni lunta ei ole satanut merkittäviä määriä maamme etelä osiin, joten saatoin matkata turvallisesti edelleen kesärenkailla. Moiseen uhitteluun luonnonvoimia vastaan on kaksi hyvin pätevää syytä. Ensimmäinen on kesällä ostamani, tulen uudet talvirenkaat joiden neitseellistä pintaa ja nasta rivistöä en tohdi millään turmella sulalle asfaltille. Ja toinen, ehkä jopa painavampi syy on tietysti ylitsepääsemätön laiskuuteni.

Paikalla piti olla kymmeneltä, mutta ajattelin olla ajoissa ja ehtiä aamiaiselle jonka kurssikeskus tarjoaa. Toki myös johtuen siitä, että bussikuskin poika ei myöhästele eikä anna minkään olla tekosyy myöhästymiselle. Hieman yli kahdeksalta olin kurssikeskus Murikassa ja aamiaisen jälkeen ajattelin mennä huoneeseeni levolle. No se nyt ei onnistunut, koska huoneiden siivoukset olivat vielä kesken. Hieman vajaan kahden tunnin istuskelun jälkeen kurssi huoneen ovi aukesi. 

Tästä tulee vielä hyvä, tajuan sen heti kun opettaja aloittaa kurssin sisällön läpi käynnin. Opettaja pyytää nopeaa esittäytymistä kaikilta kurssilaisilta. Itse kerron lakonisesti nimeni lisäksi, että olen 30-vuotias itseoppinut epäonnistuja Lahdesta. Muut tuijottavat minua hiljaa, mutta opettaja putoaa aivan totaalisesti. Ensimmäinen tehtävä oli luovuttaa toinen kenkä. Ja sitten ottaa sattumanvaraisesti jonkun toisen kenkä. Ja sitten kirjoittaa kengästä, että millainen ihminen sen mahtaa omistaa. Meitsi hoiti homman himaan. Puhuin, että kengän omistaja on autoileva mies ja muuta nokkelaa. Mistä minä olisin voinut ymmärtää, että jollain naisella voi olla 40 numeron klabbi. Hieman kiusallisena toimitin kengän takaisin omistajalleen, noin 45-vuotiaalle viehättävälle rouvalle. Harmi että en ole kauhean luovalla tuulella, mutta vastaanottavainen olen kyllä. Ja siksi olen nytkin ainoa joka jäi tänne kirjottelemaan kun ns. virallinen ohjelma loppui. No, lahjattomat harjottelee. 

"Kirjoittaminen on maailman jäsentämistä, ei jäljentämistä"  

Tuo lause täräyttettiin taululle, toivottavasti osaan loppu viikosta kiteyttää tuon lauseen jokisikin konkreettiseksi. Nyt en siihen kykene. Luokka on mielenkiintoista ja reipas henkistä porukkaa. Ja kuten joitain viikkoja takaperin Luhdalla, edustan taas ns. nuoriso osastoa. Olen liiankin tottunut arjessa sedättelemään itseäni, täällä se ei ole uskottavaa. Mutta nyt tämä poika lähtee päivälliselle.