Tonttila, tuo kiinteistövälittäjien painajainen

Olen viime aikoina kiinnittänyt aikaisempaa enemmän huomioita asuinalueeni infrastruktuuriin. Tonttilahan on asumiskeskittymä noin kolmen kilometrin päässä Lahden keskustasta. Tonttilaa on aikoinaan todennäköisesti lähdetty rakentamaan tuhansien mahdollisuuksien asuinalueena. Nykyisin se on paikka jonne kuolleet unelmat muuttavat. Nimittäin pitkällisten katugalluppien jälkeen olen huomannut, että Tonttilassa seilaa enemmän eronneita, kuin seiskan sinkkuristeilyillä. Täällä paikallisten tuulipuvun kuluttajien arkisissa keskusteluissa vilisee sanat: putkiremontti, ulosotto, keskiolut ja pitkäaikaistyöttömyys. Kuinka niistä tuhansista mahdollisuuksista on onnistuttu romahtamaan nyky tilaan? Täällä on ollut kaikkea mitä ihminen tarvitsee, mutta jokin meni jossain kohtaa pieleen. 

Tonttilahan on aikoinaan tunnettu hienona kesäpaikkana, kuten niin moni muukin paikka Suomessa. Tätä titteliä pönkitti Tonttilan välittömässä läheisyydessä sijaitseva Joutjärvi, jonka rannat ovat olleet aikoinaan täynnä hyvä vartaloisia auringinpalvojia. Nykyisin hajonneiden kaljapullojen seasta saattaa löytää läntin hiekkaa jonne laskea rantapyyhkeensä. Ellei joku keskioluen turvottama roikkomaha ole ehtinyt sammua läntille ensin. Tonttilassa on aikoinaan panostettu voimakkaasti myös urheiluun. On ehkäpä elätelty toiveita mahdollisista kansainvälistäkin mainetta niittävistä urheilija lupauksista, kun Tonttilaan aikoinaan on kasattu tenniskentät, jotka ovat kaikille ilmaiset. Nykyisin ainoa merkki kansaisvälisyydestä kentillä on runsas venäjänkielen molotus, joka raikaa joka kentältä paikallisten odotellessa kiltisti vuoroaan.  Vuoroaan, jota ei tule ennen kuin aurinko laskee. 
Tänään huomioin kentän ohi pyöräillessäni, että tulevaisuuden lupauksemme olivat juhlallisin menoin avaamassa tenniskautta. Nuoriso oli kantanut kenttien laidoilla olevat penkit vastakkain ja nauttivat toisten seurasta, sekä Siwan muovikassissa kilisseistä eväistään.

Oikeastaan ainoa asia joka Tonttilassa on pysynyt pitkään pinnalla, on ravintolakulttuuri. Lahdessa ehkäpä pisimpään lampaita pystyssä grillannut yritys on Dalaman. Joka on ehtaa parhautta Lahden kebabravintoloista. Toinen pitkän linjan tonttilalainen ravintolayritys on Pikku-Hukka. Joka on tarjoillut jo 70-luvulta asti nestemäistä sosiaalisuuden lisääjää vakaalla ammattitaidolla. Nämä ovat ainoat kasvuaan lisänneet positiiviset asiat Tonttilassa. Ellei raspiäänisten karaokekuningattarien tekemiä raskaustesti tuloksia oteta tilastoon mukaan.

Ainoa keino nähdä synkkä asuinalueeni valoisampana, on käydä vielä synkemmässä paikassa. Ja sellaisen löytääkseen joutuu matkaamaan 30 kilometriä Lahdesta pohjoiseen, eli Vääksyyn. Vääksyssä esiintyy tänään kaikkien janoisten sankarit, Kotiteollisuus. Itse lähden vielä ihan kurjuuden maksimoidakseni selvinpäin omalla autolla matkaan. 

Tämä seuraava olisi kiva kuulla livenä tänä iltana. Jounia herkimmillään "aamun koittaessa ilta jo hämärtää". Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä kertaa, täältä Tonttilasta.