perjantai 9. toukokuuta 2014

Vettä jo toisessa polvessa

Tonttilassa on viime viikot odoteltu henkeä pidätellen, että kuinka oman kylän urheilu toivon polvi toipuu kauden pääkilpailuun. Minuun on nyt ladattu kaikki jäljellä oleva toivo ja usko, mitä tämä kapinen kylä sisällään pitää. Kaikki ovat suorastaan polvillaan edessäni kerjäämässä edes pientä tiedon murusta kilpailukunnostani. Joten toimikoon tämä samalla jonkin sortin lehdistötiedoitteena.

Lyhyt kertaus lienee paikallaan. Vammahan polveutuu ilmeisesti Isän puolelta, mutta siihen ei ole varsinaisesti mitään oikeudessa pätevää näyttöä. Mutta ajankohtaiseksi se tuli vasta noin kuukausi sitten kun kolhin luisevan koipeni töissä. Sitten meni suunnitelmat uusiksi. Seppo Rätymäisesti laitan kaiken yhden kortin varaan. Huilia kisoihin asti, ekalla karsinnasta läpi ja kaikki ekan heiton varaan. Eli minä kävin eilen kuukauden tauon jälkeen kokeilemassa sählytreeneissä kuinka polvi kestää juoksua. Kipuja ei merkittävästi ollut, mutta nyt sitä ohuesti turvottaa. Viikon päästä olisi se paljon hehkutettu Extreme run ja sinne mennään. En aio tehdä parastani, enkä jää katsomaan mihin se riittää. Ainoa minkä voin luvata on, että juoksen niin kauan kun joku liputtaa minut ambulanssiin tai maaliin. Toki sen verran pakko leuhkia, että mitä noissa kestävyysurheilu kisoissa on tullut käytyä. Niin aina niistä mitalli kaulassa on kotia tultu.

 
Viime vuoden tulos

 Itse kun olen tälläinen ujo, enkä oikein kehtaa nostaa itseäni esille, niin laajahko tuttavapiirini tekee sen puolestani. Ja vieläpä ilmaiseksi, ilman erillisiä pyyntöjä. En oikein ole varma, että pitäisikö heitä kiittää vai olla pahoillaan heidän omituisen makunsa esille tulosta. Olen saanut osakseni suoranaista fanitusta, joka tietysti on noussut välittömästi hattuun, tai pitäisikö sanoa tässä yhteydessä partaan?

Työ kuviot alkavat olla tämän kesän osalta selvillä. Olen huomannut, että tuo linjuriautojen rakentaminen on jälleen tempaissut mukaansa. Olen viettänyt Autokorilla aikaani huomattavasti aiottua pidempään. Tai eihän se mikään Autokori enää ole, vaan joku kansainvälinen nimihirviö. Etsin firman uutta nimeä internetin arveluttavasta maailmasta ja löysin sen Scanian sivuilta, josta seuraava teksti on suoraan kopioitu:


"Toukokuun 1. päivänä Lahdessa aloittaa toimintansa Scanian tytäryhtiö, SOE Bus Production Oy. Kirjainlyhenne SEO tulee sanoista Scania OmniExpress."
Tuossa alla linkki, jos ette usko.

http://www.scania.fi/uutiset/press-releases/2014/rls-uusi-scania-yhtio-jatkaa-omniexpressien-valmistusta.aspx 

Tuosta tulikin mieleen, että tuolla saattaisi olla kaltaiselleni näppäimistön kurittajalle paikka auki, kun näkyy lipsahtaneen kirjoituserhe noinkin lyhyeeseen tekstin pätkään. Eikö SEO liity polttoaine bisnekseen enemmän kuin busseihin? Sattuuhan noita isommissakin piireissä, näköjään. Ja tämän julkaistuani minulla onkin varmaan tullut aika palauttaa avaimet pomolle. 

Niistä työ kuvioista vielä. Kun tämä raskas prosessi on kohta ohi, niin on taas aika tutkia mitä Pasi tekisi isona. Se nyt on alkanut tulla selväksi, että tuollainen tehdastyö ei näin laiskistuneelle ja rimpulalle vartalolle enää sovi. On harmi jälleen lähteä pois moisesta työyhteisöstä, koska tuota naurun ja hyvä henkisen vittuilun määrää on vaikea mistään löytää. Meitä on siellä karkeasti arvioituna bussillisen verran saman henkisiä mulkkuja ja sitten on ne muut joita en juurikaan tunne. Kunhan joskus julkaisen muisteloni, Mein kampf, minun bussini. Tulen kyllä sitten kunniamerkein palkitsemaan jokaisen joka on ylistyksensä ansainnut. Ja sanallisesti teloittamaan kaikki joutavat turaajaat ja rintamakarkurit. Siihen toki menee vuosia, ennen kuin vaitiolovelvollisuuteni raukeaa. 

Se mitä Pasi tahtoo isona, kiteytyisi ehkä jotenkin seuraavaan lauseeseen. Jos kynä on kerran miekkaa mahtavampi, niin uskon, että näppäimistöllä voisi saada vielä laajempaa tuhoa aikaiseksi. Se vaan, että ilman koulutusta alalle on vaikea päästä ja tällä päällä on vaikea päästä alan kouluihin. Joten olen tässä hieman polvi seinää vasten, että mitä sitä oikein tekisi. Näkee kun elää, mutta pakko kyllä tunnustaa. Että aluksi ajattelin tuosta polvesta saavan montakin nokkeluutta revittyä, mutta kun eksyin taas hieman aiheesta niin ne taisi rajoittua vain tuohon otsikkoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti