Happy with Honda

Tämän kertainen kompurointini näppäimistön edessä koskettaa vain ja ainoastaan Honda kesäkuntoon 2014-projektia. Joten mitään keväisiä wokkaus reseptejä on turha tällä kertaa odottaa, normaalistihan niitä suorastaan vilisee teksteissäni.

Ostin Hondan reilu vuosi sitten keskellä talvea, joka on varsin luonnollinen ajankohta moottoripyörä kaupoille. Tämäkin loisto idea sai alkunsa olutlasi kourassa, täysin hetken mielijohteesta. Näistä lähtökohdista on toki ennenkin kirjoitettu historiaa, kuten aikaisemmista tarinoista on voinut tarkkaavaisimmat huomioida.

Idea oli rakentaa perus pahennuksen aiheuttaja ja Honda CBR 600-malli olisi oiva tähän tarkoitukseen rauta runkonsa ja kuulemma kestävän koneensa johdosta. Lähtökohtaisesti syyttävä sormi osoittaa Immua, joka suorastaan aivopesi minut töissä kyseisen pyörämallin eduista jatkuvasti hehkuttaen. Varsinkin malli pc 25 olisi miltei täydellinen. No minä sitten ostin sellaisen, tai niin luulin tehneeni. Malli olikin vuoden vanhempi kuin olin ostaessani luullut, eli se olikin pc 23. Virhe numero yksi. Sinällään pyöräni ei eroa pc25:stä, muuten kuin melkein joka osalta. Tämän tulin huomaamaan kun olen etsinyt kikottimeen osia, niiden saanti tuohon vanhempaan on pikkaisen hankalampaa kuin siihen uudempaan. Ja tietoa pc 25:stä olisi netissä huomattavasti paremmin kuin edeltäjästään, mutta näillä mennään.

Honda ostaessa

Pyörähän sitten purkeni todella vauhdilla kevään aikana ja sitten ruvettiin miettimään, että mitäs sille tehtäisiin. Visiot olivat huimia ja skaala mieletön. Siinä sitten kuitenkin jostain syystä innostus lopahti ja oikeastaan koko kesän suurelta osalta purettu raato makasi hallimme nurkassa. Jossain vaiheessa syksyllä ideaksi muodostui ns. Cafe racer henkinen ulkoasu. Koska netistä ei löytynyt tyylille sopivaa takakatetta, päätimme ryhtyä tekemään sellaista itse. Virhe numero kaksi. 

Kuningas idea

 Sehän olikin sellainen puolen vuoden projekti, koska allekirjoittaneelta loppui noin 78 kertaa usko koko touhuun. Onneksi Tohtorilla ei usko loppunut, tai sitten hän vain osasi peittää sen minua paremmin. Ensin lähdimme tursuttamaan uretaania ja sitten vuoltiin sitä muotoon. Sitten tursutettiin lisää uretaania ja sitten taas vuoltiin. Kun vihdoin noin kolmen viikon jälkeen muoto oli  tahtomamme, niin aloitimme kuidutuksen. Itse en ollu koskaan moista hommaa tehnyt, mutta Tohtorilla oli pieni käry asiasta. Usean hartsin käryisin illan jälkeen pääsimme sitten kittailemaan ja  hiomaan kuitua. Sitä saikin sitten hioa niin, että puoli Ahtialaa taitaa olla vieläkin valkeana. Kuitu ja tankki suhaistiin maaliin ulkosalla ja pinnasta tuli olosuhteet huomioiden erittäin hyvä. Väri on näin aluksi metallihohto hopea, koska sellaista sattui olemaan meillä hallilla hyllyssä. Maalauksen ja kuidun teon suoritti toiminimi kitti & suihkaus, eli Tohtori Terenius.

Honda näki ensi kertaa yli vuoteen päivän valon

 Tässä kohtaa on kyllä pakko hieman nostaa jalustalle tuota jonkin verran teksteissäni esille tulevaa Tohtori Tereniusta, miestä tuhansien nimien takaa. Hän kulki joskus aikoinaan nimellä Hiaceveli, mutta petturi myi Hiacensa ja kulki sitten jonkin aikaa Volvomies nimellä. Tuon nimen taustat ei varmaankaan vaadi sen suurempaa pohdiskelua. Kutsutaan häntä myös usein Möysän Matulaksi. Miehestä on nimittäin kuoriutunut aikamoinen etsivä, joka ei kaihda koviakaan otteita silloin kun vääryys on tapahtunut. 

Tohtoria kiittää minun ohessa myös koko Tonttila, kun alan Hondalla aamuisin töihin kulkemaan. Nimittäin Tohtori rakenteli alkuperäisestä takapöntöstä yli puolet lyhyemmän ja todella virtaavan. Joka tarkoittaa näin monimutkaisesti ilmaistuna, että äänet ovat sitä luokkaa, ettei varmaankaan naapureille jää epäselväksi moneen Pasi menee töihin. Muutoinkin noin karkeasti yli 80 prosenttia muutoksista on jollain tasolla Tohtorin tekemiä. Koska usein oli niin, että minä tein aluksi ja Terenius sitten korjasi turaamani sellaiseksi kuten siitä piti tulla. Joten todella isot tattikset Möysän suuntaan. Isot kiitokset myös kaikille enemmän tai vähemmän auttaneille tai muuten vaan tallilla piruilemassa käyneille. Itse olen tälläistä peukalo keskellä kämmentä osastoa. Meille ei ole vielä saatavilla sopivia hanskoja, joten moni homma on parempi antaa suosiolla osaavimpiin käsiin joihin käy perus työrukkaset.

En nyt jaksa enempiä rakenteluista kirjoitella, kun ei tämä ole mikään Latela tai West Coast Customs. Ja tällä tyylillä olisi varmaan palvelin jumissa, jos kaikki vaiheet kävisin läpi.
Tänään saatiin pyörä Bike and tuningista ajettua pois ja tuntuisi kaikki toimivan niin kuin pitää. Pari puutetta huomasin tuossa matkalla, joista isoimmat on nopeusmittarin, tai no minkäänlaisten mittarien tai merkkivalojen puuttuminen ja ohjauslaakerin huomattava väljyys. Yllättävän hyvä se on ajaa ja kyllä sillä maisemakin vaihtuu kun jaksaa vaan kiljuttaa aivan sinne yläkierroksille asti. On pakko sanoa vanhaa Honda slogania mukaille, että Paksu on happy with Honda.

 

Meinaa hippiä hymyilyttää