Joulu mielellä

Meitä taitopelaajia aina kohdellaan kaltoin. Viime pelissä joku taitotasoltaan minua heikompi vastustaja ei keksinyt enää muuta keinoa hidastaa pelin rakenteluani, kuin astua mailani lavan aivan solmuun. Yritin pelin tuoksinassa taivutella sitä suoraksi, mutta ei se oikein totellut. Katselin kotona mailaa tarkemmin ja huomasin lavan taipuneen peli kelvottomaan kuntoon. No, olihan minulle jäänyt yksi ylimääräinen lapa reppuun ja vaihdoin sen näppäränä poikana tänään aikani kuluksi. Koen olleeni kiltti poika tänä vuonna ja siitä palkintona ostin uuden mailan varalle, jos ja kun koen seuraavan kerran vastaavaa ryöhkeyttä salibandykentällä. Nyt on kolme keppiä repussa, jos sattuu vastustaja olemaan kykenemätön hallitsemaan agressioitaan minua ja mailojani kohtaan.

Paksu Pasi luottaa vain kotimaisiin Fat Pipe tuotteisiin.

En ole varsinainen joulu ihminen ja se on kyllä tullut lähipiirilleni selväksi vuosien varrella. Olin silti miltei liikuttunut muutamasta joulukortista jotka postiluukustani on pudonneet. Etenkin Niinan kortti komeine Fretti-kuvineen piristi kummasta, tässä vuoden synkimmän juhlan alla. En nyt enempää jaksa nillittää joulun turhuudesta ja ihmisten hyperventiloinnista kauppakeskus helvettien loputtoman pitkillä käytävillä. Olen toki jotain kasvua havainnut itsessäni. Olen löytäny oivan joulutunnelman kuuntelemalla Viikate-yhtyeen vuonna 2001 ilmestynyttä joululevyä, vuoden synkin juhla. Etenkin Jouni Hynysen tulkitsema Suojelusenkeli, kolahtaa kyllä tämän kaiken tekopirteyden keskellä minun synkähköön sieluuni.

Youtubesta ei löydy parempaa videota kappaleen tiimoilta, mutta käy tämäkin. Itse video koostuu jonkun hahmon itse tekemästä, hieman ahdistavuuteen taipuvasta kuvaelmasta. Mutta biisi taustalla on mielestäni hieno. Kappale alkaa varsinaisesta vasta noin 45 sekunnin kohdalla.

Ja nyt kun tässä sorruin siihen mitä itse välillä paheksun, niin pakko kyllä laittaa vielä Viikatteelta kaunis ja koskettava kappale. Uskon tämän uppoavan etenkin vanhempaan väestöön, koska nyt ei tupla basarit pauha vaan tässä tunnelmoidaan miltei ääni väristen. Näihin sointuihin ja Kaarlen kaihoisiin sanoihin päätän tällä kertaa. Vai sanoisinko, tälläkin kertaa.

Ja eihän blogger tietenkään löytänyt kappaletta, mutta kaipa se tuon linkin takaa löytyy:

https://www.youtube.com/watch?v=BuXxK9SyTwc