Joku peijooni oli aamulla laskenut ilmat pihalle pyörästäni. Tutkinnat ovat vielä kesken mutta on tietysti mahdollista että pyörillä on samat vaivat kuin ihmisillä vanhentuessaan. Ei meinaa aina ilmat pysyä sisällä kun ei ole paikat enää niin napakat kuin nuorempana.
Päivä oli ilmavaivoja lukuunottamatta muuten onnistunut. Koulupäivä oli mukavaa keskustelua päivän uutisaiheista ja mukaan mahtui minulle hankala tehtävä. Täytyi kirjoittaa uutinen ja uutisissa ei ole tilaa ylimääräiselle maalailulle tai täytesanoille. Tekstinihän koostuvat miltei pelkästään täytesanoista ja tarinani ovat useimmiten tyylillä "paljon puhetta ilman mitään sisältöä". Asiallisuutta tulin kouluun oppimaankin, koska ei näillä joutavilla arjen värittelyillä kovin korkealle kohota.
Pääsin vihdoin ajamaan motocrossiakin. Jos tarkkoja ollaan niin enduroa ajoin tänään. Tillolan enduroreitti oli erittäin hienossa kunnossa ja paikoin meninkin jopa hieman liian lujaa taitoihini nähden. Olin selkeästi nopein Yamaha kuljettaja joka tietysti lämmitti mieltäni. Ja viime viikolla tehdyt jousituksen muutokset osoittautuivat todella onnistuneiksi.
Eniten innostuin kun enduropolkua kaahatessani eteeni hyppäsi toinen lajin harrastaja. Häneltä oli hajonnut pyörä keskelle metsää ja pyyteli että kertoisin hänen ajokaverilleen tilanteesta. Näin reiluna miehenä toiminkin vaikka apua tarvinnut herra kuuluikin vihollisen leiriin. Lopeteltuani ajeluni huomasin tovereiden saaneen pyöränsä kuntoon. Työnsin voimaa ja luotettavuutta uhkuvan Yamahan autoni vahvaan syleilyyn. Miehet olivat siis KTM kuljettajia ja heidät tunnistaa varikolla oranssien ajovarusteiden lisäksi myös siitä että heillä on jostain syystä usein sormet aivan likaiset. Yamahamies voi puolestaan ajon jälkeen syödä eväsleipänsä ilman öljyyn taittavaa jälkimakua. Kaarsin hymyillen maantielle auringon laskiessa kauniista edessäni. On se ilmoja pidellyt, muualla paitsi polkupyörässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti