Katkonaisen muistini mukaan tehvänä oli kirjoittaa jonkin sortin arvio tai edes jotain mielipiteitä Jukka Vuorion blogiin: Minä: toimittaja & ihminen
Jukka ottaa mielestäni erittäin jämäkästi tyhjät pois heti tekstin alussa:"Sanotaan, että makuasioista ei voi kiistellä. Sehän on aivan järjetön väite. Miten faktoista muka voisi kiistellä?" Jos tällä ei saa lukijaa jatkamaan lukemista tekstin loppuun niin mielestäni vika on lukijassa, ei tekstissä.
Sinällään lähtökohtaisesti tekstin pohjana toimiva kysymys: "Saako toimittajalla olla mielipiteitä?" on hieman liian mutkat suoriksi tyyppinen kulma asiaan. Mutta etenkin hyvien esimerkkien avulla on tekstissä mielestäni paljon keskustelemisen aihetta liittyen siihen mitä jokainen toimittaja joutuu pohtimaan juttua kirjoittaessa. Antaako ulkopuolisen paineen vaikuttaa juttuun vai tuoko rohkeasti oman mielipiteensä julki. Osittain ymmärrän pelon joka laittaa toimittajan lieventämään mielipiteitään. Yksikin harkitsematon lause on helposti irroitettavissa tekstistä ja on pian koko Suomen nähtävillä. Kivitys voi alkaa ja siihen osallistuvat eivät useinkaan lue koko tekstiä vaan muodostavat mielipiteensä yhden tekstistä irroitetun lauseen perusteella. Ironiaa ei tunnuta ymmärtävän enää juuri lainkaan tai sitten sitä ei tahdota ymmärtää.
Kaikista kauhukuvista huolimatta hyvä toimittaja kirjoittaa juttunsa omasta näkökulmastaan, aiheesta riippumatta. Sillä mielestäni toimittajalla täytyy olla omia mielipiteitä ja niiden on oikeus tulla myös julki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti