Kesä on tv:n osalta uusintojen aikaa ja sorrun seuraavaksi samaan blogini osalta. Tekstistä tuli jälleen tänään ajankohtainen ja tiedän että harva teistä ketkä tämän lukee on tuskin nähnyt ensi julkaisua.
Ensimmäinen kouluviikko on takana ja melko laaja sekä kirjava sana valikoimanikaan ei riitä kertomaan innostukseni määrää. Tämän seuraavan lyhykäisen ajatuspainin myötä toivottelen hyvät viikonloput teille molemmille ketkä tämän luette.
Vuoreni:
Elämäni polulle on tullut este, vuori joka minun on kiivettävä. Olen kiertänyt sitä liian kauan. En voi enää perääntyä, vaan minun on kohdattava haasteeni pystyssä päin. Ilman valjaita, ilman auttajaa. On tullut aika ottaa askel kohti huippua, huippua jossa palkinto sijaitsee. Tämä itsestä lähtevä painostus on ajanut minut lähes hulluuden partaalle.
Kyllä minä perkeleeni kesytän! Olen elänyt jo liian kauan tässä tunteessa. Sen ääneen sanominen heikentää entisestään jo miltei pitsikuvioista miehisyyttäni. En aio piileskellä enää, nyt on tullut aika hyökätä lohikäärmeen kimppuun ja pelastaa prinsessa. Nyt sen teen vaikka piru kuiskii olkapäälläni ja käskee perääntyä. En aio kuunnella sen kuiskutuksia vaan teen oikean ratkaisun. Ja sen sanon vielä että seuraavassa kämpässä on astianpesukone, tää tiskaaminen on aivan perseestä!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti