Hyvin valvotun yön jälkeen nousin
seitsemän aikaan kuuntelemaan Radio Suomipopin Aamulypsy-ohjelmaa.
Se saa väsyneen mielen pirteäksi ja on toiminut jo pitkään
minulle kahvin korvikkeena. Ensimmäisenä päivänä kuljin autolla
kouluun mutta siihen on tultava muutos. Tänään päätin ottaa
itseäni toisella kädellä niskasta kiinni ja toisella kädellä
tarttua pyörän sarviin. Se kuitenkin osoittautui vaikeaksi tavaksi
hallita kuljintani joten välttäen ylimääräisen kaatuilun
suoristin molemmat käteni kohden sarvia. Vanha putkikameli toimitti
minut hilpeyttä aiheuttavan narinan saattelemana koululle jossa
olinkin yllättäen ensimmäisenä paikalla. Bussikuskin poika on
mieluummin vartin ajoissa kuin minuutin myöhässä. Aika lensi kuin
Finnair eli siivillä ja kohta jo huomasinkin istuvani ruokalassa.
Ruoka oli jälleen maittavaa ja sitä sai riittävästi. Sitten
seurasi info jossa varoiteltiin pyörävarkaista. Olen täysin
vakuuttunut että jos joku minun pyöräni varastaa niin hän
palauttaa sen ennen kuin ehdin huomata koko koppelon hävinneenkään. Vanteet ovat
sen verran kierossa että se käy jopa hyvästä treenistä
motocrossia varten ja kappa polkee toisinaan useita kierroksia tyhjää
joka lisää poljetun matkan pituutta usein monella kilometrillä.
Sitten osan luokan kanssa lähdimme
vapaaehtoiselle kävelylle Lahden keskustaan. Täällä kun on
menossa runoviikot ja tänään oli ohjelmassa runoja
patsailla-niminen ohjelmaosio. Se oli yllättävän mielenkiintoista
ja suurena musiikin ystävänä parasta antia retkessä oli
ehdottomasti tyylikäs herrasmies joka soitteli saksofonia. Kierros
kesti vajaan tunnin ja sen päätteeksi kävimme kahvilla. Runojen
innoittamana päätän sekavan raporttini muutamaan riimiin jotka
tuskin aiheuttavat ylimääräisiä kyselyitä onko tuotos oma vai
lainattu.
Unesta uneksien, pyörällä
poljeksien.
Näen silmissäin tien, tunnen
selässäin hien.
Perskule, onpa runoilu hankalaa.
Parempi varmaan ajoissa lopettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti