Motorsporttia!

On Pasin ajettava paljon turhia kilometrejä jotta pääsee harrastamaan rakasta lajiaan. Edustamallani moottorikerholla ei tällä hetkellä ole omaa rataa. Siitä kiitos kuuluu Lahden seudun Ympäristöpalvelulle. Olen tämän kesän aikana huomannut että aiheesta on turha enempää nillittää tai lähettää kysymyksiä kyseiselle taholle. Parempi etten aiheesta enempää avaudu vaikka mieli tekisi. Siispä lähdin tänäänkin etsimään ajopaikkaa jostain Lahden lähiseudulta.

Onneksi uljas kulkimeni suorastaan uhkuu meno haluja joten matkan teko ei tuota minulle muuta vaivaa kuin polttoainekulut ja ajan haaskaus. Sidoin ripeästi pyörän ja varusteet lain määräämällä tavalla. Tarkistin vielä kolmannen kerran kaiken tarvittavan olevan matkassa ja suuntasin kohden moottoritietä.

Orimattila, tuo peltojen ympäröimä noin 16 000 asukkaan ihastuttava kaupunki. Siellä sijaitsee myös melko hyvä motocrossrata ja sinne ajattelin suunnata. Tarkistin nykyaikaisena heppuna nopeasti matkapuhelimellani että rata on auki. Saavuin radan lähellä sijaitsevaan kahvilaan josta ratalipuke tulee lunastaa. Myyjä ilmoitti radan olevan kiinni koko viikon. Kirosin, mutta vain mielessäni. Sillä enhän tahtonut jättää viehättävälle kassaneidille moukkamaista kuvaa motocrossin harrastajista, saati itsestäni. Tarkistin vielä puhelimellani seikan jonka olin jo varttia aikaisemmin katsonut. Ei paikallisen moottorikerhon sivuilla ollut mitään mainintaa radan kiinni olemisesta. Mutta kuten moni mies tietää, naisen sana on laki joten en lähtenyt käräjöimään aiheesta. Nöyränä autoon ja matka kohti Mäntsälän motocrossrataa alkakoon.

Mäntsälästä ostin lipukkeen radalle jostain moottoripyöriä myyvästä liikkeestä. Saapuessani radalle huomioin hiertävien piilolinssien läpi, että rata näyttää olevan aivan täynnä alan harrastajia. Kaipa sinne yksi hoikka poika mukaan mahtuu. Ei mahtunut. Nimittäin radalle saapuessani huomasin kyltin jossa kerrottiin radan olevan tiistaisin vain Tuusulan mooottorikerhon kuskien käytössä ja itse en kyseistä kerhoa edusta. Ei muuta kuin rahoja takaisin perimään. Se onnistui helposti, eikä minun tarvinut edes näyttää hurjaa luontoani mukavalle myyjälle joka pahoitteli aiheuttamaansa mokaa. Tässä kohtaa kello oli viisi ja olin saanut tarpeekseni tältä päivältä.

Ajoin siis autollani reilusti yli 100 kilometriä aivan turhaan. Orimattilan matka olisi ollut vältettävissä jos olisin tarkistanut tietoni tietokoneella. Matkapuhelimen netti ei näyttänyt koko sivua ja tässä kohtaa melko olennainen tieto jäi näkemättä. Mäntsälän reissua ei olisi tarvinut tehdä jos olisin katsonut matkapuhelimella paikallisen kerhon sivuja mutta akkuni alkoi hiipua. Enkä uskonut tuurini olevan näin surkea kahta kertaa peräkkäin. Toki myyjäkin teki virheen myydessään lipun mutta koko ajo Mäntsälään oli oma mokani.

Huomenna lähden paremmalla valmistautumisella etsimään rataa jossa pääsisin ajamaan. Vaikka tämä olikin hieman tälläinen itku tuuleen niin ei auta valittaa. Kuten piireissä tavataan usein sanoa: Tämähän on vain motorsporttia!