Tuo hepparallien ympärillä pyörivä uhkapelaaminen on alkanut kiinnostaa minua vasta tänä kesänä. Oikeastaan kaikki alkoi viime talvena. Olimme ystävieni kanssa seurailleet pitkään kantakuppilassamme, kuinka sekalainen hahmolauma toljottaa karvaooppeleiden kiihtydyskilpailuja tv-ruudulta. Alahuuli vapisten ja ravi kuponki hiestä kosteana vajotaan penkkiin, kun oma suosikki heittää laukalle heti ensi kaarteessa. Sitten hahmo hakee oluen, mutta ei lannistu. Hän tietää kuten Mambakin, että vielä on lähtöjä jäljellä. Ja sama toistuu jälleen seuraavassa lähdössä.
Yksi hahmoista ei pidä meteliä. Hän tuijottaa ilmeettömänä ruutua ja on erittäin salaperäinen. Joka lähdön päätteksi Mysteerimies jatkaa läppärinsä naputtelua ja alkaa tehdä uusia vetoja. Kukaan ei ole tietoinen onko Mysteerimies voittanut vai hävinnyt. Kun Mysteerimies kokee että aika on kypsä, niin hän poistuu sillä samalla sekunnilla kun läppärin kansi pamahtaa kiinni. Hän ei katso taakseen vaan katoaa öiseen kaupunkiin viitta heiluen, kuin varjo konsanaan.
Kerran tuota hahmojen näytelmää seuratessamme ystäväni sai hyvän idean. Pitäisikö kokeilla itsekkin? Minähän olin heti mukana kuin peräpukama, ja kohta olimmekin jo täyttelemässä kuponkeja. Ravilähetys tuli Ruotsista ja valkkailimme lapuille hevoset niiden hauskojen nimien perusteella. Omat lappuni eivät rahaa tuoneet, mutta innostuin hieman lajista. Kaverilla meni hieman paremmin. Hän sijoitti kokonaiset kaksi euroa ja kun hevoset olivat ravanneet maaliin, ystäväni riensi tiskille kyselemään mahdollisten voittojen perään. Ja niitä tulikin ihan kivasti. Kerroin oli reilut 250 ja näin ollen voitto summaksi kahden euron panoksella tuli reippaat 500 euroa. Kipinä lajiin oli syttynyt.
Kesällä sitten innostuimme menemään oikein paikan päälle, legendaariselle Jokimaan raviradalle. Ei aluksi oikein tuoneet hepat rahaa, mutta onneni kääntyi yllättäen. Olin menossa maksamaan pelikuponkiani ja törmäsin tutun näköiseen neitoon. Menin tietysti reippaana poikana juttusille. Juttelimme kuin vanhat tutut hetken aikaan kunnes kysyin hieman nolona, että mistä me oikein toisemme tunsimme? No ilmeni että yhteinen historiamme oli melko lyhyt. Olimme näet tavanneet edellisenä iltana ravintolassa ja jutelleet hetken. Ihmettelin oikein ääneen kuinka en tunnistanut häntä vaikka olin edellisenä iltana ollut ihan selvinpäin liikenteessä. Ei hän siitä tainnut loukkaantua vai taisiko sittenkin? Hän nimittäin kertoi käyvänsä paljon Jokimaalla raveissa, koska hänellä oli jotain tekemistä hevosten kanssa joita ravasi silloisissa kisoissa. Pienen keskustelumme jälkeen käppäilin kaverieni luo ja seuraavassa lähdössä voitin ensi kertaa raveissa, huikeat 85 euroa.
Olemme nyt muutaman kerran sen jälkeen käyneet raveissa, enkä olen onnea tuottaneeseen neitoon Jokimaalla törmännyt. Eikä ole tarvinut paljoa kävellä voittoja lunastamaan. Tänään sentään voitin pitkästä aikaa, mutta melko vähän. Nimittäin pelasin illan aikana kaiken kaikkiaan 15 eurolla ja viimeisestä lähdöstä voitin 16 euroa ja 20 senttiä. Joten kai onnettareni sitten taisi minulle loukkaantua kun en häntä tunnistanut. Se näyttää osoittautuneen kalliiksi erheeksi, jos tuurini tällaisenä jatkuu.
Loppuun klassikko pätkä raveihin liittyen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti