maanantai 30. syyskuuta 2013

Episode 2: Keisarin tupet



Kuusi keikkuu peilin varressa ja numerot suurenevat matkamittarissa. Olemme siis asian ytimessä. Onko ruoho vihreämpää napapiirin toisella puolen? Siihen ja moneen muuhun kysymykseen tulemme vastaamaan samalla antaumuksella kuin Suosikin dear Eki aikanaan.

Kaarramme Jämsän liikenneympyrästä kohden Jyväskylää tutulla tyylikkyydellä johon vain Hiacemiehet kykenevät. Kuulen oudon parkaisun. Se tulee stereona. Matkamiesten vatsat kinuavat täytettä samaan aikaa, joten on aika pysähtyä murkinoimaan. Toni vetää suitset tiukalle Muuramen Shellin kohdalla. Maittavat broilerit lentävät tuulensuojaan nopeasti ja matka jatkuu. Nyt on tohtorin vuoro olla kartturina ja minä hyppään puikkoihin. Selkääni hyväilee ergonominen taideteos, Hiacen kuljettajanistuin. Tuo turvallisuuden tuttu syli johon olen istahtanut lukemattomia kertoja. Ei muuta kuin ylivaihde silmään ja maantielle.

Seuraava pysähdys on Pihtipudas. Siellä asustelee hyvä tuttavamme, Keisari. Keisari on keittänyt matkamiehille kahveet ja itseäni kiinnostaa kovasti nähdä hänen KTM:n tämän kauden värit. Hienoilta näyttivät, kuva tietenkin unohtui ottaa. Saamme myös kuljetustehtävän. Nimittäin Keisari antaa matkaamme crossipyörän tuppia kaksi paria. Ne tulisi toimittaa varmasti perille Haapajärvelle. Ja Keisarikin tietää, että tämän varmemmaksi ja nopeammaksi ei kuljetus voisi enää lain puitteissa mennä. Hän toivottaa turvallista matkaa ja vedämme sotilaallisesti lippaa lähtiessämme.

Matkalla Haapajärvelle huomioimme tien varressa sarvekkaita eläimiä ja nopean googletuksen jälkeen huomaamme että ne eivät ole lehmiä.







Hirviä perkele! Emme kuitenkaan jouda jäädä juttusille, koska meillä on hirveä kiire. Toimitamme tupet Haapajärven komeimmalle motocross-kuskille Nikolle ja jatkamme matkaa. Toni katselee jakson loistavaa Ruotsalaista tv-sarjaa, Siltaa. Minä kuuntelen Herra Ylppöä ja Ihmisiä. Pysähdymme Pulkkilassa kakalle.





Pysäköinti Pulkkilan aakkosaseman pihassa on kuin Ace Venturasta, Like a glove! Teemme tarpeemme ja tie kutsuu jälleen Hiacemiehiä. Toni hyppää kuskin paikalle ja minä aloitan läppärin naputtelun. Olemme nyt Oulussa ja meille on kuulema jokin ohjelma numero varattuna joka liittyy ruokaan. Maineemme on siis kiirinyt tänne asti. Huomenna tarinaa jatkuu, eri aika, eri paikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti