Koulu päivästä ei kauheasti jäänyt kerrottavaa. Joten hyppään suoraan kello neljään. Olin suurten päätösten edessä. Lähtisinkö yksin Kouvolaan ja millä menisin? Kouvolassa olisi tarjolla suosikki yhtyeeni Viikatteen uusin levy ensikuuntelussa. Ja samalla olisi mahdollisuus nähdä uusi musiikkivideo. Yhtyeen videot ovat aina olleet erittäin tyylikkäitä ja sopivasti huumorilla sävytettyjä. Suosittelen tutustumaan niihin vaikka youtubessa. Paikalla olisi myös yhtyeen jäseniä sekä videon ohjannut Antti "Hyrde" Hyyrynen, joka on myös Stam1na yhtyeestä tuttu. Tein nopean päätöksen ja ampaisin suihkuun. Meitsi lähtee junalla Kouvolaan!
Suihkun raikkaana kaivelin vaatekaapistani tyylikästä ylle ja heitin suihketta kainaloon. Vilkaisu kelloon kertoi, että nyt tulee kiire. Kaahaan autollani rautatieasemalle kuin Räikkönen ikään ja minulla on viisi minuuttia aikaa ennen junan lähtöön. Kipaisen ostamaan lippua automaatista, mutta se on varattu. Odotan että hahmo edessäni saa lipun ostettua ja ryhdyn naputtelemaan konetta. Eihän se tahdo tunnistaa korttiani, mutta aikani kun hakkaan konetta ymmärrän sen toiminnan. Eli korttia ei kuulukkaan työntää heti sisään. Saan vihdoin lipun tulostettua ja aikaa junan lähtöön on kokonainen minuutti. Harpon raput ylös ilmavasti ja työnnyn läpi valtaisan ihmismassan. Pääsen junan luo ja tartun ovenkahvaan. Se ei aukene. Siirryn viereisen vaunun ovelle, eikä senkään ovi aukene. Samassa huomion, että joko asemalaituri tai juna liikkuu. Tajuan itse seisovani paikoillaan, eli se tarkoittaa että juna liikkuu. Tässä kohtaa kiroan äänekkäästi. Hetken mietin, että hyppäisin junan perään kiinni kuin Vesa-Matti Loiri ikään Pojat elokuvassa. Jalassani on kuitenkin melko uudet farkut, joten suuntaan lippuluukulle perimään rahojani takaisin. Se onnistuu vaivatta ja sitten tutkin mahdollisuuksiani ehtiä ajoissa Kouvolaan. Kello on tässä kohtaa 17:20 ja tapahtuma alkaa kello 18:00. Kännykkäni navigaattori väittää, että autolla matka kestää 55 minuuttia. Päätän ottaa haasteen vastaan ja käynnistän autoni.
Kello 18:00 parkkeeraan autoni Kouvolan keskustaan. Matkaa baariin jossa tapahtuma pidetään on vain muutama kymmenen metriä. Astuessani sisään baariin, kuulen kuinka ensi sävelet kajahtavat melko runsaslukuisen yleisön korville. Haen tiskiltä oluen ja istahdan nauttimaan. Kuten osasin odottaa, levy on hittiä hitin perään. Kuin musiikkia korville. Levy vie tunnelmia laidasta toiseen. Hetkittäin melko musta huumori paistaa sitä ymmärtävän korviin ja toisinaan melankoliset sanat saavat aikaan parrassa pientä vapinaa. Soitto kulkee kuin Yamaha soralla. Eli virheettömän kauniisti.
Kun levy on kuultu läpi, yhtyeen keula mies Kaarle lausuu muutaman sanan: "Seuraavaksi katsomme uuden musiikkivideon. Sen jälkeen katsomme sen toisen kerran jotta ne ketkä ovat vessassa videon aikana näkevät sen myös. Ja he ketkä näkevät videon voivat mennä vessaan kun toinen kerta alkaa. Sitten kuuntelemme levyn toistamiseen läpi, ihan vaan että harmi maksimoituu"
Kuuntelen levyn toistamiseen ja käyn tutkimassa yhtyeen fanituotteita. Ostan t-paidan ja pari pinssiä. Poistun baarista ja etsin paikallisen McDonaldsin. Ajelen kotiin syöden juustohampurilaisia ja kuunnellen Viikatteen vanhempaa tuotantoa. Perjantaina uusi levy saapuu kotiini postin tuomana ja se tulee soimaan tiuhaan. Joten turha odotella päivityksiä sen jälkeen moneen päivään. Loppuun onkin pakko vielä ihmetellä kävijä määriä blogi sivullani. Yli 400 kävijää reilun kahden viikon aikana! Käytetäänkö tätä jonain huonona esimerkkinä ala-asteen äidinkielen tunneilla vai mistä syy moiseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti