Karvanaamainen duomme on siis Oulussa. Meidät majoittaa Tonin tuttava pariskunta, Mimmi ja Niksu. Sekä heidän erittäin iloinen koiransa Onni. Tässä kohtaa tiedän, että isäni sanoisi otsikon mukaisesti: Tulis Onni ja olis tunni. Ja takaisin asiaan, jota ei kauheasti ole. Meille on valmiiksi sumpit pihisemässä ja hörpimme kupilliset. Sitten suuntaamme Mimmin mummon luo joka onkin valloittava persoona. Mummo on tehnyt vieraille läskisoosia ja pottumuusia. Kyllä putoaa! Jyrki Sukula saa lähteä aivan eri suuntaan kun tämä mamma hyökkää keittiöön. Jälkiruuaksi on lettuja jotka ovat niin maukkaita, että kieleni taitaa pyörtyä onnesta hetkeksi. Sitten keskustelemme mummon kanssa politiikasta isoilla kirjaimilla. Hänen kaltaisia ihmisiä on aivan liian vähän. Moni merimieskin punastelisi mummon juttuja kuunnellessa, mutta meille Hiacemiehille tämä on tanssiin kutsu. Saattaa olla, että paluu matkalla poikkeamme vielä mummon luona.
 |
| Onni tulee usein pienistä asioista, joskus myös isoista mustista. |
Kiitämme mitä nöyrimmin mummoa eväistä ja kurvaamme Mimmin ja Niksun kämpille. Käymme lenkittämässä Onnia ja alan jo hiljalleen tuntea pohjoisen puhalluksen. Kylymä alkaa olla. Se ei haittaa, sillä sehän on vain pukeutumis kysymys. Höpöttelemme jonkin aikaa mukavia ja käymme nukkumaan. Aamulla herään outoon ulvontaan. Ilmeisesti saman on kuullut myös Toni joka kömpii kylpyhuoneeseen. Kyllä, maantie huutaa Hiacemiehiä. Suoritamme pikaisen hammaspyykin ja kiittelemme mukavaa pariskuntaa majoituksesta. Tien päälle taas.
Tankkaamme auton ja suuntaamme moottoritielle. Pysähdymme paikallisen Kärkkäisen kohdalla. Ostamme kaiuttimet tietokoneeseen koska invertteri antaa häiritiötä aux piuhalle. Emme siis ole voineet kuunnella netin kautta musiikkia tai aamulypsy uusintoja auton kaiuttimista. Hieno 13 euron sijoitus, nyt rockaa ja rollaa!
Minä ajan ja Toni laittelee aamulypsy uusintoja soimaan. Ja nekös taas naurattaa. Matka taittuu tasaisesti ja jossain kohti huomaamme nälän hiipineen puseroon. Pysähdymme Pellon kohdalla jossa on maassa viiva napapiirin merkiksi. Paikalla sijaitsee perus krääsä kauppa jossa on myös lounas ruokala. Eräs tuttavani oli joskus siellä kesätöissä. Ajat on muuttuneet, nimittäin ruokaa ei enää paikasta saa. Ei muuta kuin takaisin kabiiniin. Löydämme lounas paikan Pellosta. Täällä me muiden mukana eletään kuin pellossa.
'
Matka jatkuu, älkää kysykö miten, vaan miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti