Episode 10: Pimeydestä neonvalojen loisteeseen

Enontekiöstä lähdemme ajamaan ounaistentietä. Netti toimii pätkien. Se saa kaltaisemme tietotekniikan hellimät kermaperseet turhautumaan. Kokoamme itsemme ja kuuntelemme perinteisiä cd-levyjä. Itse sitä musiikin suurkuluttuja usein katselee pettyneenä cd-levyjen myyntimääriä. Se saattaa montaa artistia harmittaa, kun he pähkäilevät päiviä kappale järjestystä. Jättävät pois joitain potenttiaalisia hitti biisejä levyltä, koska ne eivät ole sopinut levy kokonaisuuteen. Sitten äidin pikku Keijo-Annikit tekevät Spotifyssa hittilistoja eivätkä useinkaan näe tarinaa tai teema levyn taustalla. Tosin tämähän ei päde Petri Nygårdiin ja muihin vastaaviin korkea kulttuurisiin mestariteoksiin. No nyt karkasi hieman aiheesta.

Kuten edellisessä jaksossa totesin, on pimeääkin pimeämpää. Autoja tulee vastaan noin vartin välein. Eli pitkiä ei tarvitse yhtenään rämpätä. Saavumme risteykseen jossa on oikein katuvalot. Katuvalojen loisteessa näkyy liikettä. Kebabeläimiä kulkee pitkin tieä. Yksi lampaista kääntää rintamasuuntansa meitä kohden ja olen pakoitettu pysäyttämään kulkimen. Toni huutelee lampaille hävyttömyyksiä ikkunasta ja he loukkaantuvat siinä määrin, että poistuvat paikalta. Emme mekään jää risteykseen hengailemaan, vaan aloitan vaihdekaavion läpi käymisen. Kello on hieman yli puolen yön ja päätämme leiriytyä tien varteen. Navigaattori ilmoittaa tien vieressä olevan Pallasjärven. Se ei pimeydessä näy, mutta luotamme tekniikkaan. Eihän meillä ole muuta vaihtoehtoa. Pysähdyspaikalla on taulu joka palvoen ylistää puhdasta luontoa. Me puolestamme suuntaamme palvonnan Cramerin suuntaan ja grillaamme makkarat. Ne maistuvat suureksi yllätykseksi kerran syödyiltä. Yö on melko viileä ja tuoreessa muistissani on vielä makuupussini kehno lämmönkesto. Levitämme ilmapatjan ja siirrämme tavarat asfaltti aluksemme komentosillalle, eli ohjaamoon. Sitten kannamme agrikaatin metsään pienen penkereen taa. Vedämme jatkoroikan auton sisälle ja käyn riuhtaisemassa agrikaatin käyntiin. Täydellinen luonnon rauha ja hiljaisuus katkeaa kuin moralla leikaten. Kytkemme lämpöpatterin roikkaan ja hetken agrikaatti tuntuu horaisevan jotain väärään kurkkuun. Pienen röpellyksen jälkeen kierrokset tasaantuvat ja patteri alkaa lämmetä. Otan makuupussin ja teen siitä itselleni tyynyn. Pukeudun karvasisuksiseen pilkkihaalariin, joka osoittautui lieväksi liiotteluksi asuvalintoja tehdessäni ennen retkeen lähtöä. Mutta nyt sille on käyttöä. Toni sukeltaa makuupussiinsa ja kuuntelemme hetken agrikaatin pörinää. On paikalliset porot varmaan ihmeissään.

Aamulla herään kuuden aikaan ja käännän patteria hieman kovemmalle. Jatkan unia kunnes Toni alkaa kömytä ylös pussistaan. Käyn sammuttamassa agrikaatin ja kasaamme kaikki tavarat konttiin. Käppäilemme Pallasjärven rantaa joka sijaitsee aivan muutaman askeleen päässä autosta, aivan kuten navigaattori kertoi. Maisema on ihan tyylikäs ja rannalla näkyy poron jälkiä.

Ilma on hieman viileä, saattaa olla että yöllä on ollut pakkasta. Muutaman tienvarressa olevan auton ikkunat ovat melko huurussa, elleivät jopa ihan jäässä. Saavumme Leville ja Tonin vaistot heräävät. Kahvi tuoksu kantautuu vanhan sumppisuun sieraimiin ja pysähdymme jonkun hotellin eteen. Toni lähtee noutamaan kahvia, mutta palaa tyhjin käsin. Tarjolla olisi aamupala puffet hyvään hintaa, 11 euroa kahdelta. Ennen kuin Toni ehtii lopettaa lauseensa, olen jo hotellin portailla. Menen maksamaan puffettia, mutta se maksaakin 11 euroa per silmäpari. Hieman huonolla suomenkielellä puhuva Tatjana ottaa maksun vastaan, jolloin ymmärrän Tonin kolahtanee kielimuuriin. Maksan mukisematta puffetin ja hyökkäämme linjaston päähän. Pekonit, munakokkelit, leivät, jogurtit, karjalanpiirakat ja mehut löytävät nopeasti paikkansa vatsoissamme ja poistumme paikalta. Istumme Hiaceen ja eteen kurvaa GoldLinen bussi. Se on sama jonka näimme Enontekiössä edellis iltana. Huomioimme, että bussihan on Lahden Autokorin valmistama eli malliltaan kyseessä on Lahti Golden Eagle 471. Se olisi kyllä täydellinen laitos kaikkeen josta olemme suunnitelleet. Bussi poistuu pihasta ja jälleen eri suuntaan kuin me. Ehkä jonain päivänä tiemme vielä kohtaavat.

Maisemat ovat kyllä komeita, mutta väkisinkin on silmä turtunut. Ei aivan jaksa innostua joka purosta tai kalliosta samalla tavalla kuin pohjoiseen mennessä. Pysähtelemme toisinaan katselemaan maisemia, käppäilemään ja vaihdamme kuskia tasaisesti.

Ounaisjoki, kai

 Saavumme Rovaniemelle jossa kurvailemme keskustaa ympäri. Bongaamme McDonaldsin, emme ole moneen päivään nähneet kultaisia kaaria. Ajamme ohi ja jatkamme kohden Oulua. Ilmoitamme tarkan laskeutumis ajan Ouluun ja suunnilleen taisimme aikataulussa pysyä. Oulussa meidät majoittaa jälleen Mimmi ja Niksu. Mimmin mummo on valmistanut matkaajille rössypottua. Se on erittäin hyvää ja täyttävää, mutta tuskin kauneus palkintoja ruokamessuilla voittaisi. Ruuan tarkoitus on nälän karkoitus ja mummon ruuat suorittavat tehtävän täydellisesti. Jälkiruuaksi jäätelöä ja kahvia. Jos joskus saan kuolemantuomion, niin nyt tiedän keneltä tilaan viimeisen aterian.

Niksu yllyttää Civikkinsä laukkaan ja kaarramme S-Marketin pihaan. Haemme hieman olutta, saunaa varten. Saunomme miehissä ja hörpimme hieman olutta. Tarkoitus on suunnata kohden Oulun neonvalojen loistetta. Katselemme Hynysen Jounin paljon naureskelemaa vain elämää-ohjelmaa ja leikimme Onni koiran kanssa. Hieman ihmetyttää kun aikuiset ihmiset poraa telkkarissa. Olisikohan heille juotettavassa viinissä jotain mikä saa Ilkka Alangonkin nyyhkimään? Jukka Poika heittää ihan hauskan version Neljän Ruusun hippijuppipunkkarista. En aio tätäkään tuotanto kautta enempää katsoa, mutta se jakso on nähtävä missä muut artistit laulavat Maarit Hurmerinnan kappaleita. Laulaako kaikki jäätelökesän? No onhan Maaritilla muitakin kappaleita ainakin wikipedian mukaan, mutta minun sukupolveni ei ole niitä ainakaan radiosta kuullut.

Heitän farmarit jalkaan ja hieman suihketta kainaloon. Meidät kyyditään kaupunkiin erittäin hyvä kuntoisella ja suora kylkisellä Toyota Carinalla. Ihmettelen oikein ääneen auton siisteyttä ja ilmenee että mittarissa on vain 170 000 kilometriä. Ensimmäinen baari on nimeltään Kuluma. Hieno paikka ja tilaamme jonkin paikallisen erikoisuuden. Maksan juomasta kympin, tietämättä mitä se sisältää. Valot himmennetään, Rammstein alkaa soida lujaa ja juomiamme sekoitetaan pelti purkeissa. Ne sytytetään tuleen ja baarimikko puhaltaa niihin. Liekit lyövät kattoon asti ja näky on siinä määrin vaikuttava, että epäilen sen laillisuutta. Jotain kipinöitäkin sinkoilee, mutta olen siinä määrin janoinen että odotan vain juoman saamasta hansikkaaseeni. Hörppään punaista juomaa joka maistuu aivan korkeaoktaaniselle bensiinille. Minua kehoitetaan hieman sekoittamaan juomaan ja maku paraneekin olennaisesti. Baari on tyylikäs ja valoisa. Mötley Crue soi ja ihmiset ovat iloisia. Niin, ihmiset hymyilevät ja juttelevat naurun raikaessa. Missä on tappelut? Missä känni ääliöt jotka tulevat nenäni eteen tuijottamaan sumeilla silmillään? Naiset näyttävät miltei poikkeuksetta erittäin kauniilta ja rennoilta. Ei meillä Lahdessa tälläistä ole tottunut näkemään.

Ilta on nuori, mutta minä en. Vaihdamme baaria, jotta ehdimme nähdä muutaman eri juottolan Oulusta. Lähtiessämme toinenkin kappale Mötley Crueta alkaa soida. Täällä ymmärretään näköjään hyvän musiikin päälle. Seuraavan baarin nimeä en muista, se on pieni ja tyylikäs. Juomme muutamat ja lähdemme kävelemään suuntana Bar 45 Special. Jonotamme hetken ja maksamme muutaman euron sisälle päästäksemme. Baari on kolmessa kerroksessa, mutta oleilemme vain kahdessa ylimmässä. Hieno paikka jossa istumme valomerkkiin saakka. Sitten suuntaamme pizzalle. Saavumme pieneen pizzeriaan joka osoittautuu suosituksi paikallisten keskuudessa. Jonotamme hetken aluksi ulkona ja ihmiset ovat edelleen iloisia. En usko silmiäni. Moni on kyllä humalassa, mutta perus känniördääjiä ei näy. Pizzat saatuamme hyppäämme taksiin ja saavumme kämpille. Pizza on nimeltään O.T.P special ja se on kooltaan valtava. Kebab, salami, ananas ja pekoni. Päällä vielä majoneesia. Jaksan syödä vain puolet ja laitan loput jääkaappiin. Hiivin nukkumaan ja muut tekevät samoin. Herään aamusta joskus seitsemän aikaan oudosta huoneesta, vieraasta sängystä ja joku makaa vieressäni. Onni on potkaissut Pasia, ihan kirjaimellisesti. Tönin koiraa hieman sivuun jotta pääseen käymään saniteettitiloissa. Onni tuhisee, mutta ei kapinoi enempiä. Palaan karvaisen ystäväni viereen nukkumaan.

Nousen noin kymmenen aikaan sängystä ja muutkin kömpivät jossain vaiheessa ylös. Pakkailemme Tonin kanssa tavaramme ja kiittelemme toistamiseen Niksua ja Mimmiä vieraanvaraisuudesta. Hyppäämme kahdentoista aikaan autoon ja suuntaamme kohden Lahtea. Joten jäljellä on enää jännittävä, kaiken paljastava päätös jakso.