Huomion tänään hetken elämääni mietittyäni varsin loogisen seikan arjestani. Kun ei tee mitään, ei tapahdu mitään eikä täten oikein ole mitään kirjoitettavaa. Eikä tässä ole kauheasti mitään mielenkiintoista tullut tehtyä viime aikoina. Onhan tässä tietysti ollut kaikenlaista pientä, mutta ei oikein mitään etusivun juttuja. Pääsin toki eräs päivä ajamaan unelmieni moottoripyörää, laitetta jota ei anneta ihan kaikkien suhareitten haltuun. Nimittäin sain kunnian ajaa tuttavani silmäterän, Suzuki GSX 1400:n talliin talvea varttumaan. Teille ketkä ette ymmärrä moottoripyöräilystä mitään niin voitte hypätä suoraan seuraavaan lukuun, mutta te jotka ymmärrätte niin suosittelen myös siirtymään seuraavaan lukuun, tai muulle sivulle. Mutta jos vieläkin tätä luet niin menen asiaan. Jätän normaalista poiketen kaiken turhan lässytyksen pois ajonautinnosta tai loppumattoman tuntuisesta väännöstä, ja totean pyörästä vain lyhyesti. Jos haluat kokea samanaikaisesti itsesi mieheksi ja pikku pojaksi, niin käy koeajamassa Suzuki GSX 1400. Mutta varaudu siihen, että tulet tarvitsemaan rahaa noin 6000-11000 euroa, sillä tuohon haarukkaan pyörää saa käytettynä. Korostan vielä, varaudu siihen jo etukäteen, että koeajon jälkeen et todellakaan mieti olisiko keittiöremontti järkevämpi sijoitus. Itse koen olevani vielä sen verran nuori, että ehdin vielä enkä näin ollen hätäile pyörän ostossa. Sillä mitä saavutettavaa minulle enää jää jos hankin unelmani nyt? Ensi kesä menee pikku Hondallani, olettaen että saan sen kasattua talven aikana. Mutta kun aika on kypsä, niin tiedän kyllä mihin rahani sijoitan.
Menin lupautumaan parin vuoden tauon jälkeen pelaajaksi kortteliliigan salibandy taistoihin. Oikein korkeimmalle sarja tasolle eli mestikseen. Sunnuntaina olisi kuulema ensimmäinen peli. Tuskin sinne tarvii mennä, koska aina alku kaudesta porukka on intopiukeena kärkkymässä peliaikaa. Toinen ryntäys on perinteisesti keväällä, jos joukkue sattuu olemaan mitallipeleissä mukana. Silloin on hauska tutustua uusiin ihmisiin. Nimittäin mitallin toivossa saapuu usein sellaisiakin joukkue kavereita joita ei ole vuoden aikana kertaakaan nähnyt treeneissä saati peleissä. No tämä raju yleistys ei aivan kaikkiin joukkueisiin päde.
Pitkästä aikaa ei ole treenien jälkeen kolottanut polvia, saati nilkkoja. Eli pelaaminen on ollut mukavaa, usein tälläisen lausunnon jälkeen joku paikka napsahtaa. Kävin tänää oikein hölkkäämässä sellaisen vajaan kymmenen kilometrin lenkin, eikä vieläkään tuntunut kipua missään. Kuntohan meikäläisellä on aivan surkea, mutta kyllä se siitä ehkä kohenee hiljalleen. Jos keväällä olis vähän paremmassa kunnossa niin menisi se Extreme run sitten vielä paremmin kuin viime keväänä.
Kuten sanottua, en ole tehnyt oikein mitään. Miksi pitäisikään? Kohta tulee talvi ja alku vuodesta pitäisi hypätä takaisin arjen ihanaan oravanpyörään. Eli hyvästi unelmat toimittajantöistä, kehittyminen kirjoitusten ja äidinkielen saralla. Tervetuloa seitsemästä puoli neljään tehdastyö ja ruokatunnilla persaukisten duunareitten jatkuva nillityksen kuuntelu. Onhan minulla vielä unelma joka elää ja kantaa minua läpi tylsien ja merkityksettömien työpäivien. Unelma joka kantaa läpi lumisohjossa kastuvien sukkien ja nuhaisten lapsien marinan kauppakeskus helvettien kassajonoissa. Se unelma on Suzuki GSX 1400.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti