Olen yrittänyt kovasti lukea Kari Hotakaisen kirjaa. Osittain opiskelu mielessä ja osin sen takia että hahmona Hotakainen kiinnostaa. Hän on tv-esiintymisten perusteella mielestäni erittäin sanavalmis, ja käyttää suomen kieltä rikkaasti. Kirjassa Bronks, hän käyttää myös suomen kieltä rikkaasti, jopa niin rikkaasti että minä ainakin alan kyllästyä. Tuntuu että tarina junnaa paikallaan. Tämä ei välttämättä kerro, että kirja olisi huono. Vaan minä en vain yksinkertaisesti tajua sitä. Ajatus oli hieman tutkia mitä ihmiset lukee ja oppia siitä. No tämän perusteella huomaan, että minulla ei näköjään olisi mitään kykyjä koskettaa suomalaisten sielun pintaa, ei edes hipaista sitä. Aion kyllä rämpiä kirjan loppuun ja sitten luen vielä Miika Nousiaiselta jonkun kirjan. Jos sekään ei uppoa, niin sitten on vain tyydyttävä lukemaan elämänkertoja, kuten tähänkin asti olen tehnyt.
Sananen urheilua.
Koko Tonttila on odottanut tätä päivää henkeään pidätellen. Oman kylän poika tekee paluun parrasvaloihin. Muutaman vuoden tauon jälkeen, puin pelipaidan päälleni ja astelin fanien villien huutojen saattelemana lahtelaisen harrastesalibandyn Mekkaan, Energia hallille. Kaikki oli aseteltu valmiiksi suurta näytöstä varten. Alkulämmittelyssä mittailin vastustajia ja huomasin heidän kauhistuneet ilmeet. Pelko valtasi heidät, he tiesivät että Pasi on palannut.
No niin, todellisuudessahan minua ei tuntenut hallilla kukaan. Paitsi eräs Markkanen, hän olikin ainoa joka minulle huuteli. Hänkin huusi kannustuksensa tähän tyyliin: -Järviö! Sä oot nyt vissiin ihan väärässä paikassa! En antanut minkään häiritä keskittymistäni, olin huippu kunnossa ja varma taidoistani. Paska puhetta. En ole koskaan ollut näin huonossa kunnossa, eikä treeneissä oikein ole pallo totellut käskyjäni. Olin tyytyväinen jos en sössisi kauheasti.
Joukkueen huoltaja oli asetellut pelipaidan omalle penkilleni ja päälle pukiessa se hivelikin veistosmaisen vartaloni muotoja. Toisin sanoen meidän joukkueen vetäjä Tommi, käski kaivamaan pelikassistaan ryppyisen paidan joka oli kokoa XXL. Täytyy välttää nopeaita liikkeitä ettei paita lipeä lattialle kapeilta hartioiltani. Koska minut hankittiin kovan kohun saattelemana Teemu Selänne henkisesti, one more year! Niin paitani numero on tietenkin 2. Kuten kaikilla kovilla maalintekijöillä on ollut kautta historian.
Itse pelistä en lähde sitten enempiä kertomaan. Hävisimme muistaakseni 5-3 kovan taistelun jälkeen. Joukkuelajissa henkilökohtaisilla pisteillä ei ole mitään merkitystä, mutta kerron ne silti. Tein yhden maalin ja sain yhden syöttöpisteen. Syöttö oli suorastaan maaginen kahden puolustajan välistä, suoraan oman pelaajan lapaan ja Terolla oli helppo työ laittaa pallo tyhjään maaliin. Maalini oli puolestaan näyte räjähtävästä nopeudestani ja tulisesta laukauksestani. Karvasin pallon vastustajalta keski alueella. Muutama terävä juoksu askel ja ennätyksiä rikkovan kova rannelaukaus takayläkulmaa. Maalivahti heilautti kättään vasta siinä vaiheessa kun itse olin jo istumassa vaihtopenkillä, joukkue tovereiden ylistäessä suoritustani. Ainoa mikä jäi harmittamaan oli se, että kukaan ei saanut suorituksiani videolle. Olisi jäänyt turha spekulointi väliin, kuinka ne pisteet syntyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti