Totisia matkaajia |
Kurvailemma aivan rauhallisesti kohden Norjaa. Samalla ratkomme kuinka Suomi nousee lamasta ja miten saamme nälän hädän kuriin Afrikassa. Tämä nyt ei vain ole oikea foorumi tuon kaltaiselle politikoinnille joten ei niistä sen enempää.
Joku onneton oli ajanut bemarinsa metsään ja lähempi tarkastelu osoitti että todennäköisesti syy on ollu joko hirvi tai poro. Se muistuttaa meitä pitämään ajonopeuden maltillisena, vaikka Hiace kuinka hinkuisi täyteen laukkaan. Poroja emme ole nähneet kuin kaksi. Toisen tien laidassa ennen Kolaria(kaupunki) ja toisen leipiemme päällä. Yleensä niitä olen tottunut Lapin reissuilla näkemään paljon tiheämmin.
Saavumme Norjan rajalle. Ja samassa maisema muuttuu täysin. Puita ei ole ollenkaa. Vain kalliota ja kallioden päällä kiviä. Hassun näköisiä mökkejä siellä täällä, jonne ei johda minkäänlaisia teitä. Pieni polku vain. Maisema on todella jylhää ja saa näinkin pitkän miehen tuntemaan itsensä aivan pikkuiseksi.
Kauhee rotko |
Saavumme rannikolle hyvän sään aikaan. Eli vettä ei ole sadellut muutamaa pientä kuuroa luukunnottamatta. Käännymme tielle joka menee pohjoiseen. Päätämme tehdä noin 40 kilometrin ylimääräisen lenkin, koska tie kulkee enemmän vuonojen reunoja. Maisemat mykistävät. Niitä on aivan turha yrittää mahduttaa pieneen valokuvaan. Ne pitää nähdä itse. Pysähdymme syömään eväsleipiä vuonon reunalle. Seuraavassa jaksossa selviää kuinka kilpa-ajo pimeää vastaan päättyy ja kuinka Norjassa otetaan vastaan Hiacen jälkiasennus xenon valot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti