Naapuri mökin hieman meitä enemmän elämää nähnyt pariskunta on huomioinut myös mökkien suurehkon sisälämpötilan. He toivottelevat hyvää matkaa ja me komppaamme heitä. Olemme K-Marketin ensimmäiset asiakkaat. Huomioitava seikka muuten edellis illasta. Kilpisjärvellä ei ollut mikään paikka auki ilta kuuden jälkeen. Majapaikkaankin saimme soitella ja odotella kymmenisen minuuttia ennen kuin isäntä kurvasi väyrysmersulla pihaan. Mutta takaisin kauppaan. Tarjolla on hyviä paisteja, enkä nyt viittaa ainoastaan kassaneiteihin, vaan lihatiski notkuu porosta. Ostamme kaikkea herkkua jottei edellis illan kaltainen nälkä ota valtaa vatsalaukuissamme. Lähtiessämme viehättävä kassaneidin hymy on niin lämmin, että ostamamme maito happanee. Mutta se oli sen arvoinen. Syömme pikaisen ja ruokaympyrää kunnioittavan aamiaisen kaupan pihassa. Eli kylmät lihapiirakat naamariin ja tien päälle.
Illalla Kilpisjärvelle tullessa oli pimiää. Nyt ajamme samaa tietä vastakkaiseen suuntaan valoisan aikaan. Maisemat tunturien ympäröiminä on jälleen vaikuttavaa ja matkaamme viivyttää hetken muutama poro, jotka koikkelehtivat keskellä tietä. Tietyöt joiden takia yöllä jouduimme hiljentämään aukeavat aivan uudessa mittakaavassa valoisassa. On Norskit laittanut hieman kalliota pieneksi. Ja vauhti jolla paikalliset rekkamiehet mursketta siirtävät pois, on kyllä kunnioitusta herättävä. Tosin kyllä kalusto jolla täällä ajetaan on melko hyvä kuntoista ja hieman isommilla kiukailla kuin Lahdessa olemme tottuneet näkemään. Komeeta 640R Scaniaa ja 700 sarjan Volvoa tulee vastaan kaikilla lisäherkuilla, karjapuskureissa ja lisävaloja on enemmän kuin katulyhtyjä paikallisissa kylissä.
Matkaamme kohden Altaa ja tie kulkee miltei kokonaan vuonojen reunoja. Muutama tunneli on myös matkalla, joista pisin oli 3,7 kilometriä. Käymme kalastelemassa muutaman kerran kun hyviä paikkoja tulee vastaan. Sellaisia kallio rantoja joista pystyy heittämään hieman syvemmälle. Sää on aivan mahtava. 10 astetta lämpöä ja pilvistä. Pilvien lomasta aurinko paistelee toisinaan. Kerran tulee muutama pisara vettä, mutta muutoin tuulilasinpyyhkijät saavat viettää vapaapäivää. Jos muutaman hyvän puolen mainitsen näin syksyllä matkatessa pohjoiseen. Yksi on tietysti se, että täällä on ollut pakkas öitä ja ilmeisesti päiviäkin. Siitä johtuen hyttysillä ei enää ole lentolupaa. Auton keula on miltei neitseellisen koskematon pörriäisistä ja kalastellessa ei surina häiritse. Toinen positiivinen seikka on kiimaliiterien, eli caravaanarien vähyys. Kaikki levähdyspaikat ovat tyhjillään ja matkaa saa taittaa rauhassa. Paikallisia tietysti liikkuu, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Ja ne ketkä liikkuu, ajavat sen verran reippaasti että eivät yhtään viivytä matkaamme. Enemmän päinvastoin.
Erittäin hämmentävää katseltavaa on paikoitellen täysin peili tyyni merenpinta. Tyynimeri harvoin tyyni, kuten vanha sanonta menee. Harvoin on Jäämerikään tyyni. On vaikea toisinaan ymmärtää, että tässä sitä heitellään huppari päällä ja paljain käsin Jäämeren rannalla uistinta lokakuussa. Vaikka emme malta millään, niin jatkamme matkaa silti kohden Altaa. Kun olemme noin 10 kilometrin päässä Altasta, niin tulemme minulle tutullu sillalle. Sillan vasemalla puolella meri ja oikealla puolella mereen virtaava joen suvanto kohta. Tai sitten se on lähde. Emme ole varmoja, eikä se ole olennaista. Viskomme aikamme molemmille puolille siltaa, mutta mitään ei taaskaan tule. Se ei ollenkaan harmita, sillä muuten kokemus on parhautta puhtaimmillaan. Sillalla käppäilee joku paikallinen hahmo. Hän alkaa karjua englanniksi. There! There! Ja hän osoittelee veteen. Nousen sillalle ihmettelemään. Vedessä näkyy selvästi kun reilun parin kiloinen lohi uiskentelee aivan rauhallisesti rannan myötäisesti. Alan piiskata minkä ennätän. Kerran kala seuraa hetken uistintani, mutta ei ota kiinni. Toni rientää paikalle myös, mutta hänkään ei saa vonkaletta kiinnostumaan. Sillalta näkyy täysin kirkkaassa vedessä uiva lohi, joka on paikoillaan virtaavassa vedessä. Hetken kiusaamme kalaa, heitellen uistimia suoraan sen päälle ja osumpa kerran sitä kylkeen. Ei tartu. Kun kaikki pakin uistimet on käyty läpi, jäämme sillalle katselemaan kalaa. Sen rinnalle tulee kaksi hieman pienempää lohta. Maagisen näköistä kuinka helpon näköisesti ne pysyvät paikoillaan voimakkaassa virrassa. Poistumme paikalta pistetappion kärsineinä, mutta vannomme uusinta ottelun tapahtuvan vielä. Toivottavasti jo ensi kesänä.
Seuraavassa jaksossa selviää kuinka hyvästelemme Norjan ja missä nukumme yömme. Vai selviääkö sittenkään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti